perjantai 22. syyskuuta 2017

Syksyn ensimmäisillä sipulikaupoilla

Oli aika esittää itselle kysymys: 
- Haluanko ensi kevääksi pihaan kukkaloistoa? 
No, helppohan tuohon on vastata - tietysti haluan!

Aina pähkin tässä syksyn alussa, mitä se sitten on, jota ensi keväänä toivoisi pihassa ja puutarhassa näkevänsä. Välillä ajattelen paljonkin suunnitelmallisuutta, mutten ole varma, käykö niin koskaan.

Tiedän hyvin, kuinka syvään sipulit pitäisi istuttaa (n. pari kolme kertaa sipulin korkeuden verran.), en tosin ole varma, meneekö yksikään säännön mukaan.

En koskaan kaiva aluetta siististi auki, vaikka kohtaan olisi tarkoitus laittaa suurempikin määrä sipuleita. Istuttelen sinne tänne ja lopulta en muista, mihin kohtaan edellinen meni.

Luulen oivaltavani, että paikka on mitä loistavin, vaikken kuitenkaan tarkkaan mieti, on ko. kohta vettä läpäisevä tai onko se sopivasti hiekan sekainen.

Unohdan kastella sipulit istuttamisen jälkeen ja uskon, että sade pitää huolen.

Mutta jotain teen varmasti oikein - en juurikaan istuta sipuleita varjoon ja suippopää on useinmiten juuri oikein - > ylöspäin.

Mitä valitsin alkupaloiksi?


Kääpiötulppaani (tulipa turkestanica) on yksi suosikkini. Sen hennon aistikkaat kukat pökkäävät esiin jo varhain ja ovat kuin pieniä taideteoksia.


Tässä sekalaista sipulipussukkaa. Multiflora mix on jo nimensäkin mukaan yllätyksellinen sekoitus, Tulipa Triumph Helmar on tehokas keltaisen ja punaisen ilotulitus, Tulipa Lasting Love huokuu arvokkaana kuin punainen sametti, Tulipa White Parrotin viehätys on kerroksellisuus, kun taas Tulipa Queen of Night on todellinen kuningatar.


Laukkakukkien pyöreät kukinnot ovat leikkisiä.


Täysin uudeksi tuttavuudeksi tästä erästä jäi Fritillaria uva-vulpis eli Assyrianpikarililja. Se on näpsäkän korkuinen 20-35 cm:n kukka, joka kukkii touko-kesäkuussa. Istutin sen viininpunaisen maksaruohon sekaan, joten onnistuttuaan tästä voi tulla mielenkiintoinen lähivärien sinfonia.

Hauskinta tässä lienee se, etten enää tarkkaan muista, minne mikäkin tuli istutettua. Enkä edes murehdi asiaa sen enempää. Keräsin sipulipussien pahviset kukkakuvat talteen ja jemmasin ne laatikon pohjalle. Keväällä odotan jännityksellä, mistä nousee mitäkin ja jos oikein lumoudun johonkin tulokkaaseen, kaivan laatikon pohjalta pahvikuvat esiin. Laitan muistiin; tämä on loistava - kannattaa suosia jatkossakin! Muita en edes mieti, niin ei tule sen kummempia pettymyksiä.

- Istuttaakohan muut sipulikukkia näin?

lauantai 16. syyskuuta 2017

Jäikö kiviä taskuun?

Usein lomareissuilla tai luonnossa kulkiessa saattaa jäädä taskuun kiviä, simpukoita ja mitä milloinkin. Löytöhetkellä ne ovat todellisia aarteita, mutta mitä tapahtuu, kun pääset kotiin? Onko näille aarteille löytynyt paikka vai jääkö ne helposti lojumaan jonnekin?

Itse huomaan usein etsiväni juurikin jotain sellaista, joka kauneudellaan vetoaa välittömästi. Näitä on kerätty niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Tässä pikkuvinkki, millä lomamuistot voi saada esiin ja ihastella joka päivä


Lähtökohta - kourallinen kiviä.

Lomareissulla keräsin litteitä kiviä. Ne olisi voineet hyvin päätyä vaikka jonkun kukkaruukun somisteiksi, mutta muotonsa vuoksi ne olivat myös hyvää materiaalia taululle.


Valitsin kauniin kehyksen, tarratekstejä ja kaivoin esiin tarkoitukseen sopivan liiman. Halusin taulusta kolmiulotteisen ja ostin kehyksen, joka täytti toiveen: Valkoinen kehys, valkoinen paspartuuri ja kirkas lasi.

Liimasin kivet paspiksen muodostamaan neliöön tiiviiksi kokonaisuudeksi. Lasiin kiinnitin tarratekstin "Jokainen huominen on uusi eilinen". Taulu oli hetkessä valmis.


Nyt voin todellakin muistella matkaa aina taulun ohi kulkiessani. Kiviä ei kerätty turhaan. Ne oikeasti päätyivät sopivaan käyttöön.


Kun huoneen valot osuvat kirkkaaseen lasiin se ikäänkuin heittää teksteistä varjot taulun takaseinään. Tässä nopeassa toteutuksessa on mukavasti syvyyttä.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Muuttolintujen aika lähteä - tai tulla!

Olen tähyillyt jo pitkään taivaanrantaa. Odottanut nousevia ilmavirtoja ja kirjannut muistiin, minkä muuttolinnun toivoisin bongaavani omalta pihalta. Lintuhavainnot on ajoissa kirjattu muistiin. Se on tässä.

Omat suosikit on ollut helppo määritellä -> Tanskalaisen Kay Bojesenin luomat Songbird-linnut!

Bojesenin puiset linnut ovat kauniin selkeitä ja iloisen värisiä. Niistä huokuu luonnonläheisyys, ajaton muotoilu, joka käy helposti sydämeen. Lintu on valmistettu pyökistä ja maalattu käsin.

Koristelintu on levittänyt siipensä ja laskeutunut pihalleni. Ykkösusosikkini lintuperheestä on Sunshine, joka vihdoin muutti meille.

Viime syksynä Tanskan matkalla hurahdin Bojesenin tuotantoon ja sieltä löytyi heti monet väriläiskät, jotka sulostuttaisivat mukavasti kotia.



Ylellisen lahjaboxin ylellinen sisältö. 


Ihana lintuparvi. Tästä porukasta kelpaisi kyllä joku muukin, mutta aivan erityisesti toivoisin kirkasta keltaista lintua, joka ei ainakaan vielä kuulu tuotantoon.




Kaikille lintujen ystäville ja kaunista muotoilua arvostaville.


Ihanaa piristystä syksyyn!

torstai 7. syyskuuta 2017

Viimeinen näytös, olkaa hyvät!

Miten voinkaan sanoa viimeinen näytös, sillä tämähän on vasta ensiesitys! Koska kesä on ollut varsin poikkeuksellinen, niin minkään ei pitäisi yllättää. Jotkut vaan puhkeaa kukkaan vasta nyt.

Ensimmäiset kesäkukkien ruukut on jo käännetty ympäri ja puhdistettu odottamaan uutta kesää. Samaan aikaan on kesän viimeiset kukkijat juuri päässeet täyteen kukoistukseen. Eletään syyskuuta ja vasta nyt kärhön ensimmäiset kukat aukesivat!

Istutin vuosia sitten hennon kärhön alun villiviinin sekaan ja epäröin, kuinka se jaksaa puoliaan pitää. Mutta siellä se seassa sinnittelee, ei villiviini siis syökään kaikkea alleen. Joka vuosi sydän läikehtii, kun ensimmäiset kärhön kukat erottuvat viherseinästä.




Hortensian kukinta sykähdyttää aina. Oli kannattavaa ostaa viime syksynä lähtöhinnaltaan kallis hortensia reilulla syysalella. Tästä saa taas lisäintoa, mitä pitäisikään ostaa nyt, jotta ensi vuosi toisi lukuisia uusia, suloisia kukintoja.

Syksy olisi mitä loistavinta istutusaikaa, mutta miksi ne pääosin tekee kuitenkin keväällä?


Ylväs daalia yltää kauneimpaansa syyskuussa. Keväällä ajattelin jättää juurakot maahan talveksi, vaikkei ne siellä selviäkään. Mutta nyt tulee taas tunne, jospa sittenkin kaivetaan ylös. Saadaan taasen varastot täyteen yhtä jos toista pussukkaa. Ennen sitä nautitaan vielä näistä loppukesän antimista, alkusyksyn ylväistä kukista. Hämmentävää ihailla kukinnan alkua syyskuussa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksy- ja jouluasetelmat mielessä

Kesällä olohuone levittäytyy ulos, mutta nyt lienee jo se aika, jolloin ulkotila pyrkii puolestaan sisään. Pieni palanen maata - sammalta, jäkälää, varpuja, oksia ja havunneulasia tuo metsäisen tunnelman vaikka ruokapöytään. Kun tämän virittelee vedenpitävälle astialle ja kastelee aika ajoin, voi saada kestävän viheriöivän asetelman, jonka metsäisen fiiliksen kruunaa muoviset eläimet.



Asetelmaa tehtäessä ei ole tarkoitus nyppiä pois tippuneita havunneulasia, sillä juuri ne tekevät asetelmalle luonnollisen ja aidon loppusilauksen.


Tässä värimaailmassa silmä lepää niin ulkona kuin sisällä.


Kesä on taittumassa vasta syksyyn, mutta mieli poukkoilee jo askelia eteenpäin. Vaikka ulkona on vielä lämmin ja kesäkukkia ruukut tulvillaan, niin suunnitelmiin pyrkii jo joulu.

Olen vuosia valmistellut joulua läpi vuoden eikä juhla siten pääse yllättämään. Näin syyskuun alussa olen alkanut keräillä uusia muovieläimiä jouluasetelmiin. Kaupoissa on ollut kivoja löytöjä, jotka ovat ensi joulun ideoissa.


Etualalla uusi löytö ja taaempana viime vuotinen. Viime vuoden bongaus herätti "Mistä olet ostanut tuon?" -kysymyksiä, joten tämän muovieläimen aitous on selvästi ollut monille mieleen. Samaa sarjaa osui eteen tänäkin vuonna ja pakkohan sitä oli yksi mukaan ottaa. Joulun korvilla nämä ovat jo helposti loppuunmyytyjä.



Tässä tätä porukkaa. Alkaa olla jo hyvällä alulla kokoelma.



Vanhoja toteutuksia edustaa tämä lyhtyyn kyhäilty talvimaisema. 



Vadillinen joulua!


Muovieläimet ovat nykyään taitavasti toteutettuja ja helposti aidon näköisiä.



Värikästä joulunodotusta!

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Hämärähyssyn aika on nyt

Kurkistus ulos...hämärää on.
Syksy lähestyy päivä päivältä, mutta vielä riittää kuitenkin lämpöä ja valoisia päiviä. Jollet kesällä ehtinyt hankkia syysiltojen valolähteitä, niin vielä ehtii.

Ostin itse keväällä hehkulampun muotoisia aurinkokennovalaisimia. Päivänvalossa lamput latautuvat ja syttyvät yksitellen valaisemaan illan pimeydessä.


Naapurissakin on upeat aurinkokennovalaisimet, mutteivät ihan osuneet kuvaan.

Ihanaa näissä lampuissa on, ettei tarvita sähköä eikä pattereita pelkkä aurinkoenergia riittää. Lamput elävät omaa aikaansa ja syttyvät omaan tahtiinsa. Tämä on helppoakin helpompaa ja lamput ovat ainakin toistaiseksi olleet kaikki kunnossa.

Tärkeää on sijoittaa lamput niin, että ne pääsevät latautumaan päivällä auringonvalosta. Yksittäisen lampun pitkä johto mahdollistaa monia asetteluja.


Vanhat sisustustikkaat päätyivät ulos ja saivat mustan värin pintaansa.
Taivas tarjoaa syvää sinistä, satumaista tunnelmaa pihapiiriin!

Olen ripustellut lamppuja sinne tänne, joten valopisteitä löytyy ympäri pihaa. Nämä tekevät pihasta ja puutarhasta juuri sellaisen paikan, ettei ihan vielä tarvitse käpertyä sisälle sohvan nurkkaan.



Päivällä kerätään voimaa, jotta illalla jaksetaan loistaa. Lamput kestävät hyvin sateessakin. Talveksi tosin kerään ne varastoon.


Valoisaa syksyä! Nyt vaan googlailemaan, sillä mielenkiintoisia valaisimia on tarjolla monenlaisia.

perjantai 25. elokuuta 2017

Valovoimaa pullovaloista

Venetsialaiset häämöttää jo ovella. On siis aika laittaa veneily- ja mökkikausi pakettiin tältä kesältä. Illat ovat hämärtyneet ja aamut viilentyneet. Kynttilöitä ja valoa kaivataan jo nyt pimentyviin iltoihin. Tunnelmasta ei tingitä.

Kynttilöitä on varastossa aina, mutta päätin nyt lähteä kokeilemaan myös jonkinlaisiksi hittituotteiksi nousseita pullovaloja. Ne ovat näppäriä ja helppokäyttöisiä. Hintahaitaria on joten tarkkana kannattaa ostoksilla olla.

Pullonkorkin mallinen pullovalo on helppo käyttää - kierretään vain korkkiin valo päälle ja laitetaan se pulloon. Kirkas lasi hohtaa valoa voimakkaammin kuin värillinen.


- Mitä pidät tästä aavemaisesta tunnelmasta?

Talon seinien sisältä löytyneeseen vanhaan kirkkaaseen pulloon valo tuo salaperäisen hehkun. Se on kuin suoraan jännitysnäytelmästä ja korostaa muiden vanhojen pullojen pintaan leijailleen pölypinnan. Jotta arvoituksellisuus säilyy, ei pulloja puhdisteta...sekalainen seurakunta, jossa esineisiin kiteytyy kokonainen elämä.

Ulkovalossa pullon ajan jättämät jäljet katoavat. Mutta jotain mystisyyttä liittyy tähänkin. Alla ruosteiset maitotonkat, mausteita menneiltä vuosikymmeniltä.


Tanskasta tuotu Hygge-huonetuoksupullo olisi voinut päätyä roskiinkin, mutta tyhjään pulloon sopii pullovalo mitä mainioimmin. Valon ja tunnelman tähden. (Jos tykästyit taustalla näkyvään ananas-lamppuun kurkkaa tarkemmin tästä.)



Jouluihmisen jemmoista löytyy luonnollisesti glögi-pulloja. Blossat ovat keräilypulloja, jota vaihtavat väriään vuosittain. Yläkuvassa alkoholiton versio - punainen pullo ja alakuvassa Alkon tuote vuodelta 2011. Molempiin pullovalo tuo omanlaisensa fiiliksen. Näitä valoja voi asetella niin sisä- kuin ulkotiloihin, muttei suoraan sateeseen. Pullovalot ladataan USB-liitännästä ja myyntipuheen mukaan valoa riittää 2,5 tunniksi.

Terassi syyskuosiin.


Blossan erilaisia glögipulloja esillä mm. Glögiretki jouluun -jutussa.


Vanha tuttu aurinkopullokin  saa uuden ilmeen pullovalon myötä.

Syksyn aurinko.



Tässä esillä ensimmäinen ostamani valoerä. Näillä pystyy helposti elävöittämään yhden pullon, mutta kiinnostavaa on kerätä kauniit pullot yhteen ja luoda tehokas kokonaisuus.


Illan hämyisinä hetkinä kukkapenkissä varsin tehokas. Ehkä jopa itikkamagneetti.




Kiinnity vahvemmin tähän hetkeen ja käytä mielikuvitustasi, luovuutesi lähdettä.

Huom! Pullovalo on myös kiva ja edullinen joululahjavinkki!