torstai 25. toukokuuta 2017

Lahjavinkkejä kesän juhliin!

On ilo löytää uusia lahjaideoita. Kauniita asioita, joista itsekin pitää.

Työkaverin tuttu ohje "Syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää" on hyvässä muistissa ja tähän linjaukseen sopivat aivan erityisesti mm. tuoksut.

Yhtenä hienostuneena tuoksuesimerkkinä mainittakoot Elie Saab - Resort Collection, joka on saanut hedelmäisen sävyn mandariinista ja granaattiomenan nektarista. Elie Saabin paras tuoksu mielestäni, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Resort Collection ei ole varsinaisesti kevyt, mutta takuulla huomiota herättävä. Tällä tekee vaikutuksen - kiehtova ja arvokas vivahde kuvaa tätä uutta suosikkiani osuvasti.



Kaunis lahjapaketti on jo lahja sellaisenaan, mutta voi kätkeä sisälleen monta ihanaa yllätystä.



Linda Toyen rannekorussa hehkuvat helmet on valmistettu akryylistä. Kun aurinko ja valo osuu helmiin, niissä syttyy huikea hehku.

Linda Toye on amerikkalainen korutaiteilija, joka muutti Helsinkiin vuosia sitten. En ole hänen tuotannostaan täysin perillä, mutta nämä rannekorun helmet vievät sydämen ensi vilkaisulla. Koru sopii hyvin värejä rakastavalle.

Auringossa hehkua voisi ihastella vaikka kuinka pitkään. Helmet ovat toinen toistaan kauniimpia.



Kukkien ystävälle ihana vaihtoehto on kesäkukka - miten olisi sametinhohtoinen musta petunia Black Satin?

Tämä, lähes musta, petunia voisi olla muotivirtauksien aallonharjalla tänäkin vuonna. Vaikuttava näky syntyy, kun oheen lisää valkoista kukkaa. Ainekset uudeksi kestosuosikiksi ja varmasti mustaa rakastavan suosikki.


Mustat petuniat kohottavat kauniit kasvonsa vaikuttavasti luonnonkivien seasta.


Aarikan tuotannosta löytyy kauniita koruja, säilytys-/tarjoiluesineitä.

Pilkku-lasimalja on omaan silmään kaunis harmaana. Lasista maljaa suositellaan mm. salaattiastiaksi ja puista kantta kattauksessa esim. patonkitarjottimeksi. Mutta käypä tämä hyvin vaikka korurasiaksi.


Kuvan korut: Rannekoru Kassiopeia ja kaulakoru Hilla.


Aarikan korujen valttina on lämmin puu ja nikkelittömyys.



Oivaltava, tyylipuhdas esine - tälle löytyy kodissa monta käyttöä.


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kun Aurajoen puut pukeutuivat neulegraffiteihin


Mitä: Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtuma Turussa, Aurajoen rannalla
Koska: 13.-29.5.2017
Teema: Minun Suomeni
Järjestäjä: Åbolands Hantverk rf 
Mukana: Vapaaehtoiset yhdistykset, yritykset ja yksityiset ihmiset ovat saaneet osallistua teokseen omalla neulegraffitillaan.


Amppelit sopivat kauniisti jokimaisemaan.

Tekemisen ilo yhdistää

Tervetuloa Turkuun! Käsityö on jälleen yhdistänyt ihmisiä, kun neulegraffititapahtuma rantautui värikkäänä tuulahduksena Aurajoen rantamille. Harmahtavan kevään ehdoton värimeri on lyönyt aaltonsa jokivarren puiden runkoihin.

Yli 40 puuta on saanut täysin uuden ilmeen, eikä rannalta pysty bongaamaan kahta samanlaista puuta. Tuomiokirkon lähiseutu on saanut koristeekseen hienoja töitä, kun kierrätys- ja ylijäämämateriaalit ovat taitavissa käsissä saaneet käsityön leiman.



Koko runko on saanut värikkään uuden asun.


Neulegraffititapahtuma on tuonut hyväntuulisen yleisilmeen kaupungin katukuvaan. Käsityöt peittävät enemmän ja vähemmän puiden runkoja. Jokainen puun mutkan ja pahkura on huomioitu työtä tehdessä. Puiden oksilla leijuu hentoja kukkia, perhosia jopa iso hymyhuulipallo keinahtelee iloisesti iltatuulen tahtiin.

Vanhoja lehmuksia on vaikea ohittaa nopeaan tahtiin, sillä puut kertovat omaa tarinaansa. Mielikuvitus on saanut luvan lentää ja lopputulokset ovatkin idearikkaita taideteoksia.


Ihastuttavaa, miten erilaisia puut ovatkaan.



Tässä puussa on monta pientä yksityiskohtaa. Ei millään voi ohittaa. Kaunista ja taidokasta käsityötä.

Läheltä tarkasteltuna huomaa, että aikaa on vierähtänyt ja taitoa on tarvinnut olla, kun tätä tapahtumaa on rakennettu.

Auringonpaiste houkuttelee ihmisiä puita katsomaan, mutta kulkeepa ohi niitäkin, jotka eivät tiedä, mistä on kyse. Varmaa on kuitenkin, että töiden väri-iloittelu saa hyvän mielen tarttumaan. Väsähtänytkin olotila piristyy kummasti ja tekee mieli itsekin koittaa tehdä jotain. Viesti lienee mennyt perille - katso, innostu ja kokeile itse!


Sukka sukan perässä...näille olisi varmasti ottajia, kun näyttely päättyy. 

Alakuvan kasvot on huikeita...nämä voisi olla joskus tyynyjä, peittoja tai vaikka tauluina.



Suomi 100 -juhlaa.

Halipuut pyytävät huomiota - tänne vaan halailemaan ja voimaantumaan!

Tämä on samalla valloittava taidenäyttely ja kiehtova tutkimusmatka. Oikein herää utelias mieli...minne työt menevät tapahtuma-ajan päätyttyä?


Tämä henkäyksen kevyt mekko saa lisäarvoa Venäläisen taiteilijan Andrei Kovaltshukin tapaaminen Turussa 1812 -patsaasta (Venäjän keisari Aleksanteri I ja Ruotsin kruunuprinssi Kaarle XIV Juhana). Vaikutelma on kieltämättä arvokas ja tyylikäs. 


Joen luona hymy on herkässä - Kylästä paikan päällä tai Facebookissa: https://www.facebook.com/KnitnTagTurku/

tiistai 16. toukokuuta 2017

Salaperäinen Turku kutsuu

Ihanaa vihdoin paistaa aurinko! Äitienpäivä antoi siitä sopivan maistiaisen ja viikko jatkui lämpimässä maanantain illassa. Siis vallan mainio hetki Salaperäinen Turku -kävelykierrokselle!

Esite kuvaa ohjelmaa näin: Kierroksella tutustutaan paikkoihin, joita ei ehkä ominpäin löytäisi ja kuullaan unohdettuja tarinoita varjoisilta kujilta. Juuri enempää ei kävelylle tarvitsekaan houkutella.


Turussa Aurajoen rannan puut saivat uudet vaatteet, kun Knit'n'Tag neulegraffitit ripusteltiin esiin Suomi 100 -juhlavuoden henkeen 13.5.2017. Amppelit ovat osa koristelua.

Sopivaa historian nälkää poteville Turun matkaoppaat järjestävät erilaisia kävelykierroksia. Maanantaina 15.5.2017 oli vuorossa kierros teemalla Salaperäinen Turku. Kokoontuminen Ravintola Pinellan edustalla, jossa kukka-amppelit keinahtelivat kauniisti jokivarren puissa ja taustalla tuomiokirkko kylpi kirkkaudessa.

Kierroksen suosio pääsi yllättämään oppaat ja valtava väkijoukko jouduttiin jakamaan kahteen suureen porukkaan. Siltikin muutamat ihmiset piti käännyttää pois, ettei ryhmäkoko kasvaisi liian suureksi. Historia kiinnostaa selvästi.



Suurtorin ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon välimaastosta löytyi seinältä muistolaatta. Monta kertaa on sen ohi pyyhälletty, mutta ei useinkaan ajateltu, että joskus juurikin tällä kohdalla oli ainoa silta, joka yhdisti Turun puolikkaat toisiinsa. Villejä tarinoita, mitä sillalla tapahtui kuului luonnollisesti ohjelmaan, mutta ne ovat herkullisia vain oppaan kertomana. Ja toisaalta; pitäähän sitä mennä itse kuulemaan joka ainut tarina livenä paikan päälle.


Varjojen ja mainoskankaiden takaa pilkistää ainakin yksi pylväs. Ravintola Pinellan pylväikköhän se sinne piiloutuu. Vuonna 1836 valmistunut pylväikkö on Pinellan vanhin osa ja palvellut aikanaan mm. kalastajien ja merimiesten tarpeita. 1970-luvulla ravintola kukoisti ja jokivarren terassi oli Suomen ensimmäinen anniskeluoikeuksin varustettu katuterassi. Alakerrasta meni näppärästi astiahissillä likaiset astiat yläkertaan. (Vallan toinen juttu oli se, tyhjenikö hissi). Oi, niitä aikoja.

Alakuvassa Suomen ehkä tunnetuin parveke, josta julistetaan joulurauha. Kesällä täällä vietetään Suurtorin Keskiaikaisia markkinoita - onhan paikalla pitkä historia. Alue on ollut hallinnollinen ja kaupallinen keskus kaupungin syntyhetkistä Turun paloon asti.

Aikanaan tällä torilla mm. pyövelit harjoittivat virkaansa. Rikokset oli sovitettava myös aikana, jolloin ei ollut vankiloita. Pyövelillä oli merkittävä rooli järjestyksen ylläpidossa. Hurjimmat yksityiskohdat selviää kierroksella.



Turun Tuomiokirkko on keskeisellä paikalla. Se on aikanaan toiminut myös suojapaikkana hyökkäyksiä vastaan. Kävelykierros valotti monia kirkon tehtäviä vuosien saatossa.

Läheisen Sibeliusmuseon takapihalta katsottuna voi kirkon melkein sovittaan metalliseen sydämeen.



Sibeliusmuseon takana on valtava tammi, jota halatessa kuulemma voimaantuu. Tammi on halkaisijaltaan niin suuri, että tässä voi reilusti halata koko perhe samaan aikaan, jotta kädet yltää ympäri.

Tammen oikealla puolella alhaalla on kirsikkapuu täydessä kukassa. Sieltä saa mitä kauneimpia kuvia oikealla kuvakulmalla.

Pihamaan kasvillisuuksista kuulet kierroksella pitkät tarinat, mikä onnistui tuontikasveista ja mikä ei. Orapihlaja kuulemma kesti hyvin silloiset säät. Niin, sen olen huomannut - viihtyy Suomessa ehkä liiankin hyvin.

Ai niin...ja tammi tuo kuulemma hyvää onnea, vaurautta ja voimaa. Kannattaa siis istuttaa pihalle itse kunkin. Minulla kasvaa autotallissa jo alut.

Turun palosta seurasi erilaisia säännöksiä, joista yksi oli, ettei saa puutaloja rakentaa kahta kerrosta korkeammaksi. Näppärästi sekin osattiin hieman kiertää - ensin korkea kivijalka ja sitten...ne kaksi kerrosta.


Kierroksella selviää mm. Turun yliopiston syntytarina ja kenen avustuksella kaikki oikein syntyikään. Läheisen keltaisen pienen talon fakta saa kaikkien päät kääntymään.


Yliopiston mäeltä alas katsellessa; Tässä pienessä keltaisessa talossa, jonka pääty kuvassa näkyy, on syntynyt suomalainen Sisu-pastilli. Alkaa jo maistua suussa sen rakastettu aromi. Maku, jonka kaikki tunnistaa. Sisu on yhä suosittu. 


Saavumme Tuomiokirkon ja muutaman Agricolaa koskevan tiedon jälkeen Vähätorille.


- Onko Omnia vincit amor saanut sinut nostamaan katseesi kohti korkeuksia?

Jollei vielä, niin ehkä seuraavalla kerralla Vähätorilla katselet ylös. Kaiken voittaa rakkaus -lause on talon omistajan, arkkitehti Benito Casagranden maalauttama. Beniton motto kertoo rakkaudesta lähimmäiseen ja kotiseutuun sekä inhimillisen tason rakkaudesta. Mies on vaalinut ja kunnostanut Turussa lukuisia rakennuksia.


Kierroksen viimeiseksi kohteeksi oli valittu Turun keskustasta, Julinin korttelin maan alla sijaitseva Pyhän Hengen kappeli.

Kirkko ei liene kaikille turkulaisillekaan tuttu, vaikka sen sisäänkäynti sijaitsee vilkkaan liikekeskuksen käytävällä. Arkisissa kiireissään ihmiset pörhältävät kirkon oven ohi, mutta kierreportaiden alla avautuukin rauhaisa kappeli. Tunnelmassa on vaikutteita hautakammiosta.

Kappeli on rakentunut vanhan kirkon raunioille ja rakennusvaiheissa arkeologiset kaivaukset toivat esiin satoja alueelle haudattuja vainajia. Monien vaiheiden jälkeen kuvan oikeassa yläreunassa näkyvien metalliluukkujen takana on yhä vainajien maallisia jäännöksiä.

Kuulemamme tarinan mukaan piikkilangasta väännetyn krusifiksin takana oleva luukku on hautapaikka, varattu arkkitehti Benito Casagrandelle ja hänen vaimolleen. Katso lisää sivulta Casagrandentalo.


Jollet ole vielä osallistunut kävelykierroksille Turussa - suosittelen lämpimästi! Seuraava Salaperäinen Turku on vuorossa 6. heinäkuuta 2017. Tutustu tarkemmin tästä.

Kiitos oppaamme Eeva! Tästä maanantaista tuli monta kertaa mielenkiintoisempi!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kevättä ilmassa - vai onko?


Öisin on pakkasta ja päivisin sataa lunta. Etelä-Suomen kevät näyttää ankaria puoliaan, mutta tulppaani jaksaa nousta läpi hangen.

Ilmassa on kevättä

Pakkasta. Lunta. Vettä. Tuulta. Kylmää. Siinä sanoja, jotka hyvinkin kuvaavat tämän kevään tunnelmia. Joka päivä sitä vaan jaksaa päivitellä tätä lumisateen ihmettä, se ehkä hitusen pelottaakin. Kun ulkona on vielä liian viileä kukkaistutuksille, on yksinkertaisesti aika vaipua puutarhaunelmiin.

HAAVEILEN joka kevät loputtoman pitkästä heräämisen jaksosta. Miten kevään tekijät pysyisivät läsnä pitkään...hitaasti lisääntyvä valon määrä ja lämpö. Kasvun ihme.

Kuinka ihanaa on nauttia pitkän kaavan mukaan jokaisesta pienestä yksityiskohdasta. Miten palkitsevaa onkaan huomata ne luonnossa tapahtuvat pienet muutokset ja haaveilla seuraavasta kukan puhkeamisesta.

Ihastun alati uusista ideoista ja siitä, että opin uusia asioita. Mutta tänä keväänä odottavan aika on todellakin ollut pitkä.

Ensimmäiset orvokit on istutettu isoon keramiikkaruukkuun ulos jo ennen pääsiäistä. Ne ovat saaneet osakseen niin monet pakkasyöt ja lumisateet, että on suorastaan ihme, kuinka ne yhä kohottavat kasvonsa kohti korkeuksia. Kuinka monta pakkasyötä orvokki voi kestää?


Tänä keväänä valitsin daalioista esikasvatukseen monia lajikkeita. Kaikki uusia tuttavuuksia, joista ei ole mitään aiempaa kokemusta. Siellä ne nyt heräävät pikkuhiljaa eloon - autotallin hämärissä.



Ensimmäistä kertaa koitan istuttaa myös pieniä tammia. Vielä ei mullasta kurkkaa mitään, olikohan terhot sittenkin päässeet kuivahtamaan liikaa?

Kurjenpolvi löytyi Lidlin valikoimista. Luonnossa kauniisti kukoistava metsäkurjenpolvi saa näistä jalommista serkuistaan pian seuraa.


Mansikka on jo hyvässä vihreydessä, mutta marjasatoon on pitkä matka.


INSPIROIDUN ihmisten luovuudesta ja lukuisista DIY-projekteista. Ajatus laukkaa, illalla ei uni tule silmään ja aloitettua työtä on mahdoton lopettaa. Kuvaan, kirjoitan, sovellan ja toteutan. Kaikkea voi ajatella uudella tavalla. Kauneus kestää hetken tai pidempään, mutta luovuutta on saatu käyttää. Vain mielikuvitus on rajana -sanonta viitoittaa tietäni.


Kaapelikelasta ja vanhasta pöydän jalasta syntyi viime kesänä uusi pari. Kesäsateen jäljiltä näkyy roiskeita, mutta sehän on vaan todellisuutta. Sade yllättää silloin tällöin ja jättää jalkaan sormenjälkensä.

Jalkalampun tein metsästä löytyneestä putken pätkästä.


ODOTAN kevään heräämistä pitkän kaavan mukaan. Niitä lämpimän valoisia kevätaamuja, jolloin voin nauttia aamukahvin terassilla aamuauringon noustessa. Nurmella helmeilee aamukaste, tarjottimella höyryävän kuuma kupponen kahvia ja ilma niin kirkas, ettei lehteä juuri näe lukea. Viileät ilmat ovat pitäneet huolen siitä, että odottavan aika on pitkä. Muutamia pakkasasteita ja kevät on yhä askeleen kauempana.


Pyörä hurmaa niin pienenä kuin suurena. Tämä tuttu kolmipyöräinen on liikkuva pikkupöytä. Pyörä-aiheesta syntyy tänäkin kesänä jotain uutta.

Viime kesänä laminoidut valokuvat somistivat ulkotilaa. Ne kestivät hienosti säiden vaihtelussa. Tänä kesänä kuvilla on pihassa myös paikkansa, mutta uudet kuvat ja uudet ideat. Lempeämpiä säitä odotellessa...


Tänään illalla taivaalta viskoi kummallisia valkoisia möykkyjä. Ne oli jotain aivan muuta kuin rakeita tai lumihiutalaleita. Kuin isoja kynän kärkiä. Talvi tekee kaikkensa murtaakseen kevätunelmissa leijuvan mielen. Kun istuu sisällä kodin lämmössä on vaikea kuvitella, missä aikataulussa tässä edetään, mutta sitten vaan autotalliin aistimaan se mullan tuoksu ja odottamaan.