sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Huumorilla kuorrutettu lahjavinkki - Kun Musti muni mummon

Elämme aikaa, jolloin kuulee ihmisten päivittelevän kiirettä. Kaikkea pitää tehdä, kaikkialla pitää olla, ei ehdi sitä eikä tätä. Sellaisena hetkenä on syytä puhaltaa peli hetkeksi poikki ja osattava chillata oikein. Ikään katsomatta on vaan välillä syytä pysähtyä, rentoutua ja nauttia hetkestä. Mikäpä sopisikaan yllä kuvailtuun saumaan paremmin kuin hyvä kirja.


Kuka mahtaa kuoriutua tästä munasta?

Hetki sitten toivoin yöpöydälleni uutta lukemista ja sehän löytyi lupsakasta Kun Musti muni mummon -kirjasta. Blogiyhteistyön merkeissä sain WSOY:ltä upouuden kirjan luettavaksi. Tässä kirjassa on mukavia, lyhyitä tarinoita, joita kuka tahansa ehtii lukea - vaikka yhden kerrallaan.


Värikäs lukulahjakortti voi toimia myös kirjanmerkkinä!


Kun Musti muni mummon -kirjan tekijät

Huhtikuussa julkaistu Kun Musti muni mummon -kirja on virolaisen Andrus Kivirähkin alkuperäisteos (Karneval ja kartulisalat) jonka on suomentanut sanamaija Heli Laaksonen ja kirjan kuvituksesta vastaa Christer Nuutinen.

Kirja on järjestyksessään jo toinen Heli Laaksosen suomennos Kivirähkin tuotannosta (edellinen on parin vuoden takaa Koiranne alkaa kohta kukkia).

Andrus Kivirähk on monelle suomalaiselle luultavasti tuntematon nimi, mutta Virossa hyvinkin tunnettu ja suosittu. Omalla kohdallani rakkaus Kivirähkin tuotantoon syntyi ensimmäistä kertaa Leiutajateküla Lotten myötä. Samanniminen lastenleffa siivitti ensiaskeleita vironkielen opinnoissa ja yhä vielä katson mieluusti tätä elokuvaa. (Suom. Keksijäkylän Lotassa tarina keskittyy meren rannalla asustelevaan yhdyskuntaan, jonka jäsenet ovat koiria, kissoja, porsaita, karhuja ja jäniksiä, joilla on yhteinen harrastus keksiä mitä erikoisempia vekottimia).

Heli Laaksonen on mitä parhain tulkki kääntämään tarinaa juuri oikeanlaisena virosta suomen kielelle. Aikanaan Turun yliopiston viron kielen kurssilta roihahtanut rakkaus naapurimaan kieleen on viitoittanut vahvasti sanamaijan tietä. Opinnot Tarton yliopistossa ja elämä Virossa antoi uusia mahdollisuuksia ja ilman niitä polkuja ei ehkä koskaan olisi syntynyt näin herkullisia yhteistyön tuloksia, joista nyt saamme nauttia.

Heli ihastui aikanaan lounaismurteen ja viron kielen yhtäläisyyksiin. Ja onhan kielissä todellakin jotain samaa (joskin myös paljon riskisanoja).

- Koer istub aknal on yksi hyvä esimerkkilause, josta saa selkoa molemmat.

Kirjan suomennos ei kuitenkaan ole käännetty lounaismurteelle vaan suomeksi. Helin kielitaju ja sanankäyttö on ihailtavaa. Käännös huomioi oivallisesti suomalaislukijan.

Helin omat www-sivut tästä.

Christer Nuutinen toimi kirjan kuvittajana. Kirjan sivuilla värikkäät ja vitsikkään hauskat kuvat toimivat loistavasti tarinoiden herkullisimmilla hetkillä. Nuutisen kuvat saavat yksinkertaisesti valtavan hyvälle tuulelle. Kuvat kulkevatkin aivan täydellisesti käsi kädessä tekstin kanssa.

Hauska kevätuutuus Kun Musti muni mummon

Heli kävi kirjan tiimoilla kouluvierailulla Kiuruvedellä ja sai testata tarinoita alakoululaisiin - mm. kirjan nimitarina upposi tähän nuoreen diginatiiviporukkaan niin hyvin, että siitä syntyi välittömästi leikki välitunnille.

Heli Laaksonen;

- Ylä-Savo, Kiuruvesi, Luupuveden koulu. Oi noit naurusuissi oppilai koko kropallas riamuittemas kirjahetkest. Luin heil Kun Musti muni mummon -käsikirjoituksest herkkukohti, osa heist kiäritteli lattial, ko huumorikohtaus iski. Ain ko voitte: lukeka mukulil kirjoi - ilo tarttu lukijast kuulija.

Minä sain ensimmäisiä maistiaisia uutuuskirjasta Turun Flörissä järjestetyssä kirjajulkkaritapahtumassa. Mutta nyt kädessäni on kokonainen kirja, joten pääsen itse lukemaan ja testaamaan, mikä on oma suosikkitarina.

Kun selaan kirjassa esiintyvien lyhyiden tarinoiden nimiä, voin vaan todeta, että mielikuvitus ja hyväntuulinen vauhdikkuus on ollut läsnä kirjaa tehdessä. Alla tarinoiden nimet ja lyhyet omat kommentit jokaisesta. Ei kuitenkaan liian juonta paljastavat.

Musti alkaa näyttelijäksi
- Olen pienenä kuullut tarinan Punahilkasta ehkä useammin kuin mitään muuta satua. Tämä lienee Punahilkasta yllättävin kaikilta käänteiltään :D

Apinan häntä
- Opettaa, miten koulu voi muuttaa koko elämän. Eikä sitä aina todellakaan voi arvata, kuka koulun penkille haikailee.

Aaro pelastaa merihätään joutuneen
- Oi, tämä on mun lemppari. Olen aina rakastanut pullopostitarinoita <3

Reilu imuri
- Tarina kertoo, miten norsun kärsä on syntynyt. Enpä olisi keksinyt tuota...

Salaperäinen muukalainen
- "Ettekö tiedä, kuka minä olen?" -kysymys on kuultu useinkin, mutta eipä ennen tältä muukalaiselta.

Viisas tyyny
- Tämä on niin ihana tarina, että tähän haluan uskoa: Laita kirja tyynyn alle ja yön aikana kirjan tieto siirtyy nukkujan päähän.

Paksu pyyhekumi
- Hauska teoria siitä, miksi pyyhekumi lihoo.

Aada ja pallo
- Yllättävä tarina, miten jalkapallo hylkää kuuluisan jalkapallotähden.

Herkkusuu tietokone
- Oho. Minäkin olen tiputtanut joskus hilloa tietokoneelle. Enpä arvannut, mitä se voi tehdä.

Runo 
- Runon kirjoitus voi olla yllättävän haastava tehtävä.

Pikkutäti ja sireenipensas
- Kirjan ainoa murrehahmo on tämän tarinan päähenkilö. Arvaatko jo, mitä murretta hän puhuu?

Nappi joka kadotti pojan
- "Apua, minä kadotin pojan!". Tarinan yllättävä alkulause. Voihan sitä kyllä aian näinkinpäin ajatella.

Grillimakkara ja piparkakut
- Maailmaa voi seurata uunin ikkunasta ja lopulta päätyy yllätysvieraaksi.

Joulupukki ja nukkumatti
- Tarina siitä, kuinka tehtävät vaihtuvat.


Tässä lienee melko monta poikansa kadottanutta nappia...

Kun Musti muni mummon -kirjaa suosittelen erityisesti ääneen lukuun. Tämä kirja toimii loistavasti iltasatuna, automatkoilla tai jospa kävisitkin lukemassa kirjaa omille isovanhemmillesi ääneen?! Ääneen lukeminen rentouttaa. Se on ihanaa yhteistä aikaa. Juuri sitä, joka on tärkeää meille kaikille.


Mukavia lukuhetkiä kaikenikäisille!
- Mikä on sinun suosikkitarinasi?

Blogiyhteistyö WSOY:n kanssa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sunnuntaiterkut kirjajulkkareista!

Tänään sunnuntaina ilma on ollut viileä ja vähän harmaakin, joten jo se antaa hyvän syyn jättää piha- ja puutarhahommat myöhemmäksi. Mutta vielä suuremman syyn antoi kirjanjulkaisutilaisuus Turun Flörissä!

Oloni ei ollut mitä parhain, mutta ajattelin selättää orastavan flunssan hyppäämällä pyörän selkään ja lähteä fillaroiden julkkaritilaisuuteen. Päätin mennä tuntemattomia oikopolkuja ja sehän tekikin sitten pikkujipon. Se luultu "oikotie" olikin perä perää erilaisia rintamamiestaloja ja pikkukatuja. No, mutta jonkinmoisen mutkan kautta päädyin lopulta Flöriin. Onneksi olin lähtenyt matkaan ajoissa, joten ensimmäinen julkkariveto oli vasta edessä, vai oliko?

Kun Musti muni mummon -kirjan Turun julkaisutilaisuus

Turun Kaurakadulla, Flörin myymälässä järjestettiin su 22.4.2018 Kun Musti muni mummon -kirjan julkaisutilaisuus. Samalla se oli varaslähtö Kirjan ja Ruusun päivään.

Olin varannut aikaa leppoisaan pyöräilyyn reilusti, mutta Heli oli aloittanut jutustelun paikalle saapuneen väen kanssa jo ennen ensimmäistä virallista pulinahetkeä. Jäin heti kuulostelemaan.

Kun Musti muni mummon -kirja (WSOY) on alkuperäiseltä nimeltään Karneval ja kartulisalat, sillä sen on kirjoittanut virolainen Andrus Kivirähk. Andrusin lyhyet ja hullunhauskat tarinat on suomentanut Heli Laaksonen. Ja siis todella suomentanut. Kirjassa ei varsinaisesti ole tätä Helin tuttua murretta. Kirja on suomeksi saanut myös aivan uuden nimen.

Tänään saimme pieniä maistiaisia kirjauutuudesta ja samalla hyviä poimintoja Helin omista kirjoista. Helin tarinointia kuuntelisi mieluusti pidempäänkin, sillä kun vauhtiin päästään alkaa monella kuulijalla selvästi putkahdella mieleen omia muistoja.

Heli antoi yleisölle kotitehtävän

Kukkakaupassa kun oltiin, Heli antoi yleisölle kotitehtävän muistella ensimmäistä kukkamuistoaan. Yleisöä tarkkaillessa huomasin helposti, kuinka joidenkin katse suuntasi kattoon ja jonnekin kaukaisuuteen. Selvästi yritettiin muistella, mikä se ensimmäinen kukkamuisto omalla kohdalla olikaan.

Itsekin koitin kovasti pinnistellä, mutta huomasin, kuinka vaikeaa on muistaa se ensimmäinen. Hämärä mielikuva on kuitenkin sen suuntainen, että ne liittyy kevään ensimmäisiin kukkiin ja voikukkakin siellä vilahtelee. Keräsin kimpun voikukkia, enkä voinut ymmärtää, miksi äiti ei ollut kovin innokas laittamaan niitä maljakkoon. Kauniita kukkia.

Voikukkiin liittyy myöhemmin sekin kiva muisto, että juuri voikukilla tein ja opin elämäni ensimmäiset seppeleet. Se tekniikan oivaltaminen oli kova juttu.

Kirjanjulkkari tarjosi hienoja hetkiä

Odotan niin innolla saavani tuon uutuuskirjan omalle yöpöydälle. Haluan lukea sen jokaisen tarinan ajatuksella ja jonain päivänä ostan tuon vironkielisenkin version. Tallinassa käydessäni oma suosikkikirjakauppa on Apollo. Sen valikoimista löytyy mm. Karneval ja kartulisalat.

Kirjassa kutkuttavan ihanaa oli tyyny-aihe.

- Oletko koskaan kuullut tyynystä, josta tuli matikkanero, kun eräs Oskari laittoi matematiikankirjan yöksi tyynyn alle?

Jos siis laitan kirjan tyynyn alle yöksi, niin tieto siirtyisi kirjasta päähän. Vai jääkö se tyynyyn. Siinä kokeilemisen arvoisen asia. Ehkä ensi yönä.


Flörin floristi Annina toivottaa yleisön ja Helin tervetulleeksi.




Uutuuskirja Kun Musti muni mummon on selvästi yleisön mieleen ja sitä ostetaan niin itselle kuin lahjaksikin. Kyllä kirjassa on vahvaa imua.



Kirjajulkkareissa on oheisohjelmaa ja Helin pulinatuokioiden välillä Flörin floristi Annina vinkkaa meille muutamia juttuja, jotta pääsemme seppeleenteossa eteenpäin.


Oma värivalintani on voimakkaan vastavärinen; punaista ja vihreää. Näillä syntyy vahva vaikutelma ja pienet ruusut ovat todella söpöjä hortensian lomassa. Seppeleeseen tulee tällä kertaa myös häntä, jossa roikkuu ruusunnuppuja. 

Tämä oli yllättävän nopea ja helppo tehdä. Tässä onnistuu ilman suuria ponnistuksia.


Oma seppeleeni valmiina. Näen sen jo nyt kotona mallinuken päässä. Uskon sen sopivan täydellisesti.



Ja kirjapulinat jatkuvat. Kaikkiaan pulinatuokioita on kolme, joten yleisö vaihtuu, mutta jutuissa on pyritty säilyttämään sama kerronnallinen sisältö.


Kukkakuorma saapuu kotiin

Mahtavasta kirjajulkkarista jää kuin jääkin kotiinviemisiä. Puutarhan puolelta kukkia, mutta myös muutamia juttuja, jotka jäivät mieleen Turun Piha & Puutarha -messuilta.


Tältä se seppele nyt sitten näyttää kotona mallinukella. Ei hullumpi tähän odottavan aikaan. Pihalla kun ei kukat vielä kuki.



Turun Piha & Puutarha -messuilla ihastuin bloggaajien osastolla Villa Puomin Hannan koulintasettityökaluihin ja sain itselleni hyllystä viimeisen paketin. Juuri nyt samettikukat ja paprika kaipaavat koulintaa.

Erilaisia naruja tarvitaan aina ja tämä kerä oli niin suloinen, ettei voinut jättää ottamatta. Se voisi olla koriste ihan näin vain.


Apilat ovat nousseet suosikkikasveiksi ja niistä löytyi ostoskoriin kaksi kaunista ja erilaista. Vaikkei olisi yhtään neljälehtistä, ei haittaa. Nämä ovat kesän sulostuttajia niin sisällä kuin ulkona. Näitä on hauska seurata, kun illalla vetävät lehtensä suppuun ja taas aamulla aukeavat täyteen lehteen.



- Oletko sinä kokeillut apilaa?

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Miten sarjakuvalehdestä tulikin kukkapurkki

Tässä odotellessani pääsyä pihatöihin ajattelin tehdä yhden nopean kokeilun. Joka lähti tästä;
- Nippu vanhoja sarjakuvalehtiä oli päätymässä kirpparikasaan. Otinkin ne talteen, sillä ajattelin tehdä kokeilunomaisesti demoversion, kuinka onnistuisi lehdistä kukkaruukku.

Kukkaruukusta ei tullut ihan täydellinen, mutta noin summamutikassa heitettynä testinä se oli ns. kehityskelpoinen. Alla kuva yrityksestä valmiina.


Näin syntyi ensimmäinen sarjakuvaruukku

- Yhden ruukun työstöön otin käyttöön kolme aukeamaa.
- Repäsin lehdestä keskiaukeamat irti ja päällystin ne molemmin puolin kontaktimuovilla.
- Kaksi arkkia ompelin lyhyeltä sivulta yhteen.



- Ruukun pohja syntyi yhdestä keskiaukeamasta.
- Ruokalautasen avulla piirtelin pyöreän muodon.



- Ompelukone laulamaan. Ensin kaksi arkkia lyhyeltä sivulta yhteen.
- Seuraavaksi, lautasen avulla leikatun, pyöreän palan ompelu kiinni ruukun pohjaksi.


- Jotenkin pinta ei miellyttänyt ja päätin rypistää koko syntyneen kukkaruukun tiukaksi ryppykasaksi.
- Availin ryppykasaa ja hain ruukulle muotoa mm. taitellen yläreunaa siistimmäksi.



- Sinne se sujahti viherkasvi.

Mitäs sanot, onko kehityskelpoinen idea? 

Tämä eka ei ehkä ihan mennyt kuten Strömsössä, mutta eihän käytössä ollut kunnon kaavaakaan, eikä edes tarkkaa ajatusta, minkä kokoisen lopputuloksen olisin halunnut. Joku tässä kuitenkin tuntui toimivalta. Ehkä tästä tulisi näyttävä myös piirustuksia hyödyntämällä tai vaikka millä kauniilla lehdistä leikatuilla kuvilla. Kontaktimuovin käyttö tekee ruukusta vedenkin kestävän.

Oletko sinä kokeillut tällaista?

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Keväällä kipporakkaus roihuaa

Olen taas tänä keväänä saanut huomata, kuinka minussa roihuaa kummallinen kipporakkaus. Periaatteessa koitan vahvasti pitää huolta tavaran kierrätyksestä, mutta huomaan samalla, kuinka säästän esimerkiksi erilaisia lasiastioita, joita tulee ruuan mukana tai muuten vaan siunaantuu varaston uumeniin. Yritän vahvasti kontrolloida kokoelmaa ja heittää aika ajoin jotain pois, mutta kuinka riemukasta onkaan mennä hakemaan jotain kippoa ja löytää varastosta juuri se, jota milloinkin tarvitsen. Siitä tänäänkin on kyse. Kun kippo ja kippo kohtaavat syntyy sopivasti keväinen asetelma pöytään juuri tämän päivän antimista.

Ekotori löytö sai seuraa

Huhtikuussa olen taas tehnyt ihania kippolöytöjä ja tässä niistä yksi.

Ekotorin pöydällä hinnattomana ollut keramiikkamalja sai kassalla kylkeensä 2 euroa hintalapun ja sillähän oli suorastaan pakko ostaa.

Keraaminen kippo oli niin erikoinen, etten muista ikinä ennen nähneeni tuollaista littuskaista esinettä. Mietin hetken, mihin käyttöön se sopisi, kunnes nopeasti syntyi käyttöidea ja tiesin, ettei lasiastioiden varasto petä - taaskaan.

Alla ensimmäisessä kuvassa lopputulos, millainen löydöstä tuli. Ja vielä alempana, miten se toteutui.


Valmis asetelma näyttää sopivan tehokkaalta.

Kukka-asetelma syntyy keramiikkakulhoon

Oletko katsonut omia tavarakätköjäsi, ehkä sielläkin lymyää jokin esine, joka ei ole ollut aikoihin käytössä tai muutenkaan suosikkilistasi kärjessä. Ehkä vanhassa voi kuitenkin olla kätkettynä kauneus, joka pitää vain huomata uudelleen. Jollet ole vielä ehtinyt heittää pois tai kärrätä kirppiskuormaan kaikkia tällaisia esineitä, kaiva ne esiin. Pyöritä kädessäsi ja katso aivan uusin silmin. 

Minun pieni kauneusihmeeni on ruskeahko, noin 13 cm halkaisijaltaan oleva keramiikkainen esine, joka ei ehkä kaikkien silmissä herätä suurta ihailua, mutta minä bongasin tästä todellisen kauneuden.


Tulitikkuaski vierellä kuvaa, ettei esine ole kovinkaan korkea.


Pohjassa vaikuttaisi lukevan "Made in Holland" 


Mikä parasta keramiikkaesineen koloon löytyi lasikuppivarastosta juuri oikean kokoinen osa. En nimittäin uskalla aina laittaa vettä sisään tuosta vaan. Kokemus on jättänyt jälkeensä monia pilattuja lipastoja ja hyllyjä.


Pieni lasikippo sai sisälleen sopivan palan oasis-sientä. Oasista on helppo leikata veitsellä ja sillä saa kukat pysymään halutussa asennossa helposti. Oasista pyrin pitämään aina varastossa.



Kun oasis-pala oli sopivasti paikalla laitoin vettä kupin täyteen.



Sieneen on helppo asetella kasvit ja ne pysyy hyvin paikoillaan.


Kasveiksi valitsin juuri lehteen päässyttä mustaviinimarjaa, rosmariinia, murattia ja keltaista krysanteemia.


Tästä tuli hetkessä aivan ihana asetelma. Ei tarvinnut suurempia kikkoja, eikä kalliita sijoituksia. Vanhoissa asioissa piilee kätketty kauneus, joka pitää tuoda esiin.



Mielenkiintoista olisi tietää, mistä tämä jännän mallinen astia alunperin on kotoisin ja onko tähän sarjaan kuuluvia esineitä muitakin. Tiedätkö sinä? Tunnistatko tämän tekijän? Onkohan valmistusmaa oikeasti Hollanti? Heräsi halu tietää.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Piha & Puutarha -messut: Suuria kiitoksia ja kuvapoimintaa tapahtumasta

Viime viikonloppuna, 6.-8. huhtikuuta, Turussa järjestettiin Piha & Puutarha / Mökki & Meri -messut. Oli suuri kunnia päästä mukaan rakentamaan pientä miniterassia / -parveketta messuille.

Nyt onkin aika lausua sydämelliset kiitokset Turun Messukeskukselle ja Tiinalle!
Takana on elämäni kukkaisimmat viisi päivää. Nämä kokemukset jäävät sydämeen ja niistä syntyy arvokkaat muistot, jotka säilyvät läpi vuosien.

Kiitos blogisiskot HannaVilla Puomi -blogi, Anna-SofiaSohvila-blogi ja RitvaTomaattihurahdus-blogi. Meillä oli vallan mainiot päivät kevään lumoissa.

Kiitos Kekkilä!
Uudet viherkalusteet nauttivat suurta suosiota niin meissä bloggaajissa kuin yleisössä.

Kiitos Kauppapuutarhaliitto!
Ihanan maistuvat ja tuoksuvat kasvit antoivat tuntuvan lupauksen keväästä.

Kiitos Flör!
Sitrukset ovat niin parhaita. Ja voi tuota luonnon omaa parfyymiä (=sitruspuun kukkien tuoksu).

Kiitos messuvieraat!
Oli mukava kuulla, mikä oli osastollani eniten teidän mieleenne.

Muutaman kuvan verran paluu messutunnelmiin

Kun sain kuulla tulleeni valituksi messurakenteluun aloin välittömästi luonnostella, miltä oma osasto ja sen yksityiskohdat voisivat näyttää. Alla muutamia kuvia alkusuunnitelmista ja siitä, miten idea lopulta toteutui.


Mustaan kehykseen sovitin kolme paria hollantilaisia puukenkiä. Ensin piti tehdä "Robinit" ja laittaa eri kengät pareiksi, mutta ei sittenkään.



Kekkilän viherlaatikkoon tuli "kasvimaa", jossa puput pitivät majaa. Suurin huomio annettiin paprikalle ja etualalle matalat yrtit.



Kekkilän toiseen viherlaatikkoon oli suunnitelmissa istuttaa kaksi sitruspuuta ja peittää pinta meriheinällä. Näin heinälle jäi sopivasti tilaa asettella isoja muovieläimiä.


Pieni kooste ottamistani kuvista messujen A-hallissa


Aina iloa silmälle on ryhmä erilaisia maljakoita suurena ryhmänä. Tämä on oiva tapa esim. hyödyntää kodin eripariset lasit ja pullot.


Enkeli vei huomion varmaan siksi, että omalla kotipihalla enkeleitä on ympäri vuoden missä tahansa. Enkeleitä on kätketty omenapuun oksille, joku roikkuu varaston katosta, yksi makoilee matalien havujen alla...mutta muutama on rakennettu talon seinien sisään. Isäni oli sitä mieltä, että talossa pitää olla suojelusenkeli ja niitähän on.


Kirjat ovat aina suosikkejani. Kotona niistä on tehty mm. kukkaruukku.


Saappaat sopii puutarhaan vaikka vain somisteiksi. Mutta onhan niille monta muutakin käyttöä, kuten vaikka tämä.


Pikkupöydät ovat todella ihania. Tässä erityisen kiehtovat jalat.


Tietty vähäeleisyys on moni-ilmeistä.


Amppelit jaksaa jatkaa suosikkilistallani yhä edelleen. Tällä tekniikalla voisi tehdä pulloista ryhmän.


Syksyllä olen hyödyntänyt omenasatoa tekemällä erilaisia asetelmia ja koristeita pihaan. Tässä taas lisäideaa.


Tämä volkkari saa sympatiat puolelleen. Olin itsekin kysymässä tuollaista runkoa pihallemme kukkia varten. Mutta - kukahan onnistui toppuuttamaan?


Mehitähdet, sammaleet yms. muodostavat yhdessä vaikka mitä. Tämä kilpikonna on hauskasti konnan näköinen.


- Pitäisiköhän laittaa jo sipulit lasiin?


A-hallin suurelta istutusalueelta löytyi istutettuna myös voikukkia. Bongasitko?



Kiva taulu täynnä kaikenlaista. Viime vuonna ripustelin kotipihan narulle laminoituja mustavalkokuvia.


Flörin osastolla oli paljon kauniisti istutettuja kasveja. Kotiin lähti heiltä todellinen koru, japaninvaahtera.


Hauskaista pyykkitelineen uusiokäyttöä.


Viroksi lepatriinu. 
Leppäkerttu. Ihan suosikkini.


Puuhapisteeni täyttyy muistoista. Hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa kohti aurinkoista kevättä, sillä juuri nyt ulkona sataa ja sade huuhtoo pois viimeisetkin lumikasat!