maanantai 29. tammikuuta 2018

Näin syntyy jääruusuja omenapuuhun

Pakastaa, ei pakasta, pakastaa...kun pakastaa pompataan nopeasti jääkukkien maailmaan. Jääkukkia varten ostetut ruusut ovat auenneet riittävän suuriksi ja nyt on niiden aika päätyä ulos. Helppoa. Nopeaa. Näyttävää. Värikästä. Söpöä.


Tähän aikaan vuodesta on aina hyvä olla ruusuja odottamassa askarteluja - kaiken varalta.

Jääkukkien teko nopean kaavan mukaan

Olen ihastellut blogeissa ja Facebook-ryhmissä erilaisia jääkoristeita. On hienoa katsella, mitä kaikkea ihmiset ovatkaan keksineet. Suomessa on monessa paikassa sentään pakkasta, mutta sitten on näitä muitakin alueita. Jos on pakastimessa tilaa, onnistuu koristeiden teko sielläkin, mutta ulkona ne sulaa, jollei sää ole sopiva.

Varastosta käteen tarttuu lastenjuhlista jääneitä kertakäyttölautasia. Pikaisen pähkäilyn perusteella ne saattaisi olla käteviä juuri tähän hommaan.


Ei aina tiedä, mistä synttäreiltä jääneet lautaset löytää.

- Sidoin narun jokaisen ruusun kaulaan
- Laitoin ruusun lautaselle, vein ulos ja kaadoin vettä päälle.
Osa ruususta jää selvästi yli vesirajan, jolloin lopputuloksesta syntyy kolmiulotteisempi.

Tämä oli se kohta, kun itsellä oli vahva visio, miltä valmiit tuotokset näyttävät. Samalla iski kuitenkin pelko, jos koko homma meneekin ihan plörinäksi ja taas odotellaan, koska on seuraava sopiva pakkanen. Mutta pelko oli turhaa. Näistä jääkoristeista tuli juurikin sellaisia kuin uskoin niistä tulevan.


Ulkorappuset täyttyvät lautasista.


Kausivalojen loisteessa jääkoristeet hehkuvat kauniisti.

Kertakäyttölautasen reunat eivät tulleet täysin tasaisiksi, mutta pieni rösöisyys oli ihan paikallaan. Kun pihasta on kerätty joulukoristeet pääosin pois, nämä jääkukkalautaset omenapuussa ovat oikeastaan ihan hauskoja. Yksi sinne, toinen tänne...kyllä näitä puuhun mahtuu.

En voi olla varma, koska näitä taas voi tehdä, mutta onpahan ainakin kerran päästy kokeilemaan joka talvista puuhaa.


Jotain joulumaista hehkua, vaikka joulu onkin jo mennyt.


Kuva ei ehkä anna täyttä käsitystä, kuinka kolmiulotteisiksi ruusut jäätyivät, mutta hienosti puolet on jään sisällä ja puolet ulkopuolella. Tässä pihassa elämä on ruusuilla tanssimista...

- Mitä olet mieltä, onnistuiko tämä kokeilu? 
- Oletko itse tehnyt jo paljon jääkoristeita?

lauantai 27. tammikuuta 2018

Miten sain pallot haltuun?

Tammikuu etenee huimaa vauhtia. Uusia sisustus-, somistus- ja tuunaussuunnitelmia syntyy, mutta iloitsen jo nyt ihan vaan siitäkin, että vihdoin on kasa palloja hallussa!


Rakenna & Sisusta -messut kutsuvat Turun Messukeskukseen 9.-11.2.2018. Tapahtuma kokoaa 250 näytteilleasettajaa saman katon alle ja aiheista kiinnostuneita kävijöitä tulvii hakemaan hyviä ideoita, käytännön vinkkejä ja messutarjouksia. Itselläkin alkaa olla monta vinkkikaipuuta. Erityisen innolla odotan nyt mm. tapetteja. Olen aina ollut enemmän maalien ystävä, mutta tapetit ovat alkaneet kiinnostaa.

Messuja odotellessa olen pyöritellyt to do -listaa kädessäni ja koittanut listata kotona kohtia, jotka syystä tai toisesta kaipaavat jotain uutta. Samalla on tullut käytyä läpi kaappeja ja varastoja, mikä on tarpeen säilyttää ja mikä ei. Vastaan tuli laatikollinen biljardipalloja, jotka sain vuosia sitten silloiselta työkaveriltani. Hän oli siivonnut kotonaan ja löytänyt tarpeettoman laatikollisen birjardipalloja. Yllättäin mieleen oli tullut tuoda ne minulle - "sinä keksit aina kaikelle käyttöä" oli saatesanat.

- Kiitos Riikka! 

Pallot oli heti mielenkiintoisia, mutta vailla hyvää käyttötarkoitusta. Otin kuitenkin jemmaan.


Yhtenä päivänä tein kodin viherkasveissa katselmusta, mikä on hyvä ja mikä ei. Lyyraviikunasta oli tullut ruma ja harvalehtinen. Kasvi oli jo lähellä lentää ulos, kun multakin näytti niin tylsältä ja elottomalta. Keksin kuitenkin pallojemmani ja päätin kokeilla mulla pinnan peittämistä biljardipalloilla. Jospa niistä tulisi uutta väriä ja eloa liki kaljuun lyyraviikunaan.


No, sinnehän ne sitten tuli ladottua - mullan pintaan kaikki biljardipallot. Tuli tälle kasville sellainen nopea tekohengitys, eikä enää tehnytkään mieli kiikuttaa sitä pois.

Tällä asetelmalla mennään kohti kevättä ja katsotaan, tuleeko niitä uusia lehtiä vielä kuitenkin.



Ihanaa väri-ilottelua. Vai mitä pidät?

Ja vielä lähestyvistä messuista. Laita mieleen 9.-11. helmikuuta ja suuntaa Turun Messukeskukseen, sillä siellä on myös meidän Åblogimme esillä. Blogisiskot taikovat Bloggaajat tapetilla -osastolle hienon ilmeen.

Näyttelyä toteuttavat Sanna (Pikkutalo-blogista kohteena olohuone), Kati (Kotilaituri-blogista kohteena aikuisten makuuhuone), Hanna (Villa Puomi -blogista kohteena eteinen) sekä mukana myös Netta (Voikukkapelto-blogista kohteena lastenhuone). Yhteistyöyritys osastolla on Wallvision, Skandinavian vanhin tapettien toimittaja.

Jokainen bloggaaja on suunnittellut tapetoinnin kahdelle seinäpinnalle (4 m / 2 m ) ja seinän eteen sisustussuunnitelmaa kuten muutama huonekalu, tekstiilejä, kuvia ja piensisustustuotteita, jotka täydentävät tapetin luomaa sisustuksellisuutta. Täällä fiilistelen tuloksia ja katson, jos vaikka innostuisin itse tapeteista entistä enemmän.

- Olethan sinäkin tulossa?

maanantai 22. tammikuuta 2018

Terveisiä 1980-luvulta; Muistatko Octimen?

Muistatko? Tunnistatko? Pidätkö?

- Arcoroc Octime -sarja, mustana tai valkoisena. 1980-luvun todellinen hittisarja, joka käy yhä vuonna 2018 moneen.


Aamuhämäräisessä kuvassa kynttilöiden alla monikäyttöinen Octime-lautanen.

Octime löytyi monesta kodista aikana, jolloin palvottiin mustaa, valkoista ja kromia. Miten muodikasta olikaan elää kolmen sävyn maailmassa ja juuri sinne tiensä löysi myös kyseinen sarja. Ranskalaisella 8-kulmaisella astiastolla on katettu moni pöytä ja astiastoon liittyy varmasti paljon muistoja. Löytyi kahvikuppeja, tarjoilukulhoja, jälkiruokamaljoja, sokerikkoja, kermakkoja, jääpalakulhoja, munakuppeja, laseja...ja viinilasit piti ehdottomasti olla mustajalkaisia. Ruokapöytä ja tuolit olivat mustia, kromisilla jaloilla. Sillä se vaan oli niin cool.

Harvasta kodista löytyy enää Octimea - jota myi mm. Anttila. Aikaa ei liene vielä kulunut tarpeeksi, jotta vanha astiasto löytäisi uudelleen pöytiin. Tästä ei vielä tarvitse tuulettaa muodikkaalla sanaparilla "todellinen hittilöytö". Ehkä 2018 paremminkin vielä kummajainen. Vai olenko täysin väärässä?

Googletus osoittaa, että Arcoroc Octimella on ihka oma Arcoroc Mustat ja Valkeat 8-kulmaiset astiat - Facebook-sivu. Tässä voisi siis nyt pähkiä vastausta esitettyyn kysymykseen "Hitti vai huti", kun minulle tarjotaan ilmaiseksi 12 kpl ruokalautasia. Ota tai jätä. Ja minä päätän ottaa.

- Kiitos! Kiitos tosi paljon!, saan kakistettua.

Otan lautaset vastaan pää täynnä uusia käyttöideoita, vaikka olenkin taas kerran päättänyt aloittaa konmarituksen. Pidän mustaa lautasta kädessäni ja kysyn; tuottaako tämä esine iloa. Hmmm...kyllä. Pidän suunnitellusta siivouksesta ja luopumisesta kiinni, mutta annan tällä kertaa Octimen olla uusi tulokas.

Joskus joku asia vaan tupsahtaa eteen. Ei sitä etsitty, eikä haluttu, mutta tilaisuudesta otetaan koppi. Nämä lautaset saivat nyt uuden kodin ja ovat meillä juuri niin kauan kuin siltä tuntuu. Kun ne eivät enää tunnu tarpeellisilta, on aika vapauttaa ne kiertoon. Jonkun seuraavan on aika löytää niistä iloa. Tavaroita kierrättämällä ja vaihtamalla saa mukavasti uusia tuulia ja vanhoja muistoja.

Nyt on kuitenkin nyt ja näistä tuntuu syntyvän oikein kaunis kattaus. Vai mitä mieltä sinä olet?


Arkiruokaa - viilletty uuniperuna täytteineen.


Marimekon Siirtolapuutarha-lautanen saa mustasta Octimesta oivan katelautasen.


Octime odottaa siis uutta tuloaan. Enää astioita ei kaupasta saa, sillä valmistus lopettiin 1990-luvulla, mutta liikkeellä niitä tuntuu yhä olevan. Tästä heräsi oikeastaan pieni kiinnostus - odotan jännityksellä, kenen kodista tällaiset astiat seuraavaksi löytyvät uuden tulemisen hengessä.

Tehokas musta-valkoinen istuu scandinaaviseen makuun ja ne ovat parhaita kavereita kirkkaille väreille.

Octimet käyttössä ensimmäistä kertaa

Ensimmäisen tehtävänsä Octime-lautaset saavat katelautasina arkikattauksessa. Se sopiikin kuin nakutettu Marimekon lautasiin ja mustavalkoinen kattaus on sopivan siisti niin arkeen kuin juhlaankin.


Lautasella mukana hauska somekokeilu - viipaloin raa'an perunan ja laitoin sen uuniin. Väleihin meetvurstia ja kinkkua, päälle juustoraastetta. Taas jaksaa.

- Innostuitko? 
- Onko sinulla ollut näitä tai onko kenties edelleen?


Sain 12 lautasta, joista herkästi huomasi, että muutamaa on käytetty ahkerasti. Olisi ehkä pitänyt kääntää pinoa aina välillä kaapissa.


Jossain valossa lautasen pinta on kuin peili, josta syntyy arvoituksellisia taidekuvia. Tietyssä valossa huomaa, kuinka muutamien lautasten pinta on kuin luistelukenttä. Pihviruuat ja terävät veitsen viillot ovat naarmuttaneet pinnan rikki. Tämä on ongelma monissa värillisissä lautasissa ja kaikkein räikeimmin se tulee esiin täysin tummissa. Muutamat Arabia-lautaset ovat kotikäytössä kokeneet täysin samaa. Jotain tästä on oppinut. En osta enää tummia yksivärisiä lautasia.



1980-luvun kaunottaret yhdessä. Muistatko nuo päät?

Muutaman lautasen naarmuinen pinta ei toki haittaa. Esineille voi aina keksiä monta muutakin käyttöä. Itselläni on kotona jemmassa lautasia mm. varta vasten kynttilöille. Lautasia ei kohdella silkkihanskoin, sillä elämä saa näkyä. Kuka täällä hangessa nyt edes huomaisi muutamaa viiltojälkeä?




Täydellisen tyynellä ilmalla kynttilät palavat ilman mitään suojaa. Siitä syntyy täysin oma ainutlaatuinen tunnelma talvisiin hetkiin. Vanhat lumen ja pakkasen kuorruttamat esineet ovat luonnon omaa taidetta. Jossain siellä suojassa odottaa kesä.



Octimen lautaset käyvät loistavasti myös kukkaruukkujen aluslautasiksi. Monet tahot lupaavat, että kukkapurkki pitää vettä, mutta kuinkakohan monta kertaa on lipaston ja piirongin päälliset saaneet pintaansa kosteuden muodostamat renkaat(!). No, esimerkiksi mustiin ja tumman harmaisiin ruukkuihin nämä lautaset sopivat aivan loistavasti.


Muista siis aina säästää ainakin muutama vanha lautanen vaikka vain piha- ja puutarhahommiin.

torstai 18. tammikuuta 2018

Kohti kasvun ihmettä

Nyt on oiva hetki herätellä suunnitelmia ensi kesän kukista ja istutuksista. Poikkesin ajankuluksi Hyötykasviyhdistyksen www-sivuille bongailemaan jotain uutta ja kaunista eikä siellä kauaa tarvinnutkaan pyöriä, kun jotain sopivaa jo löytyi.

Ostoksilla Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupassa

Verkkokaupassa vieraillessani suurin mielenkiinto kohdistui tällä kertaa lääkärinkukkaan. Sen valkoiset kukat muistuttavat osuvasti niitä lumihiutaleita, joita lapsena leikeltiin voipaperista keittiön ikkunaan (Googlasin kukan kuvia). Lupauksen mukaan lääkärinkukan satumaisen suloiset kukat tuoksuvat iltaisin, joten siinäpä sitten hyvä syy valvoa kesäyöt. Kukan englanninkielinen nimi on Midnight Candy ja kukka on meillä aika harvinainen. Aina vain kiehtovampaa. Ostoskoriin naps!

Uusien kokeilujen ostoslistalle tuli myös värikäs sekoitus kirjokohtalonkukkaa, hiilenmustana hehkuvat mustasievikit, liki metrin korkeuteen kurkottelevat pystyt ja tanakkavartiset kesäkuuruohot sekä viime vuonna täysin tyrimäni kelloköynnöksen siemenet. Olen ihaillut toisten muhkeita kelloköynnöksiä ja toivon, että tänä kesänä onnistuisin.

Olen usein liian innokas laittamaan yhtä sun toista ja huomaan, miten autotalli täyttyy ruukuista. Jossain kohtaa iskee jo malttamattomuus ja halu jättää ruukut ulos. Usein sen arvaa, kuinka silloin käy. Viime vuonna äitienpäivän korvallakin oli sankka lumipyry. Kevät oli pitkä, mutta viileä. Toppatakissa kuljettiin pitkälle kohti kesää. Niissä säissä ei hennot taimet pärjää.

Kasvukausi on aika lyhyt, joten oikea ajoitus on tärkeä. Ehkäpä tänä vuonna luen entistä tarkemmin esikasvatukseen liittyvät ohjeet. Puutarha ja Piha -facebook-ryhmästä (kiitos Merville!) sain hyvän vinkin - säästän viinirypälerasiat ja laitan siemeniä sinne itämään. Näitä minikasvihuoneita on helppo siirrellä tarpeen mukaan.


Hyötykasviyhdistyksen siemenpussit ovat yksivärisiä ja samalla persoonallisia - kukista on irtopapereilla piirretyt kuvat. Ihastuttavaa on ajatus; luonnonmukaisesti tuotetut siemenet ja vanhat lajikkeet. Mieluusti suosin vanhoja kasveja ja niissä sitä riittääkin tutkimista. Tämä siementilaus on vasta alkusoittoa, joten tästä aloittelee uusi kesä.

Ja huomaa silmälasit! Nämä joulupukin lasit on napattu mukaan -70%:n joulualesta. Ne oli niin sympaattiset, että näin ne heti somisteena eri asetelmiin ja tilanteisiin. Ensi kertaa mukana siis tässä. Eipä kyllä heti kuvista uskoisi...joulupukinlasit :) voi mahoton.


Uusi suosikkikukka ja joulupukin lasit, samassa kuvassa.

Kirpparilöytöjä kevääseen 

Ensimmäiset sipulikukatkin on ostettu, joten kohta saadaan ihailla keltaisia narsisseja. Punaiset puukengät ovat löytö uudelta kirpparilta kaupungin keskustassa. Joku halusi luopua kahdella eurolla Hollannista tuoduista matkamuistoista. Puukengille on somistusidea valmiina, kunhan kevätasetelmat aikanaan pääsevät kunnolla työn alle. Mietipä - kevät, Hollanti ja tulppaanit. Nyt onkin oiva hetki kulkea kirppareilla tekemässä löytöjä kevättä ja kesää varten, sillä ihmisille iskee tammikuussa vimma siivota ja laittaa ylimääräisiä tavaroita myyntiin.

Odotan jo kuumeisesti erilaisia puutarhamessuja! Muistoja mm. Turun Piha & Puutarha -messujen vuoden 2017 annista voit katsoa tästä ja 2016 tunnelmia tästä. Helsingin Kevätmessuista on postattu puolestaan täällä.


Kaunis kiertopalkinto pysti on niinikään vanha kirppislöytö ja siinä kulkee askartelupuuhissa kätevästi narukerä ja sakset. Muodikkaat terrakottaiset ruukut on kaivettu esiin kätköistä.


Jotain uutta, jotain vanhaa. Terrakottainen Ruukku on vuoden väri.

Tunnetko nukkatyräkin?

Kotipuutarhuri ihastuu aina kasvun ja kukoistuksen ihmeestä. Vuosia sitten istuttelin ensimmäistä kertaa nukkatyräkkiä siemenistä. Nyt oli taas aika palata vanhojen ihastuksien pariin. En muista, koska olisin tätä kasvia nähnyt kukkakaupoissa tai puutarhoilla myynnissä, mutta kaipa sen sieltäkin löytää voi.

Työpaikalla on yksi nukkatyräkki, joka on monta vuotta vanha. Se "tuhma poika" tupsauttelee aika ajoin siemeniä sinne tänne. Näistä siemenistä lähdin kasvattamaan uusia viherkasveja jo reilusti viime vuoden puolella.


Kuvassa ei ole tulitikun päitä, vaikka siltä näyttää. Nukkatyräkin siemenet vaan näyttävät samoilta.

Nukkatyräkin runko on halkaisijaltaan viisikulmainen ja muutaman sentin paksuinen. Runko-osa saattaa kasvaa jopa metrin mittaiseksi ja se on selkeän puumainen. Kasvi haarottuu rungosta vanhempana. Lehdet ovat kauniin vihreät ja kasvavat yli 20 cm pitkiksi.

Omat taimeni ovat vasta reilun 10 cm:n korkuisia, joten vielä on edessä pitkä aika ennen kuin nämä tyräkit näyttävät yllä mainitun kuvauksen mukaisilta. Idätin ne pienehkössä terrakottaruukussa ja kun mittaa oli kertynyt muutamia senttejä uskaltauduin erottamaan ne kertakäyttömukeihin. Niissä ne saavatkin nyt kasvaa rauhassa suuremmiksi.



Nämä nukkatyräkin alut ovat niin hyvässä kasvussa, että jo nyt pääsee kokemaan onnistumisen iloa ja hehkuttamaan niiden helppohoitoisuutta. Pienenäkin kasvit alkavat olla jo kauniita ja lehdissähän se suurin kauneus juuri nyt on. Koska kuitenkin kestää pienen ikuisuuden saada tästä kasvista kiinnostava kuvallinen kasvutarina, niin singahdan suoraan linkittämään Iltalehden vanhaan artikkeliin Nämä huonekasvit sopivat aloittelijallekin - 5 helppoa esimerkkiä. Jutun lähes kaikki kasvit löytyvät jo kotoa. Ainoastaan lehtikaktus on kokeilematta. Ehkä tänä uutuuksien ja uusien tuttavuuksien keväänä?



Näitä on kasvamassa jo monta purkkia. Onko nukkatyräkki sinulle tuttu?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vih-doin-kin jääkakkujen aika!

Kun talvi todella yllättää, se yllättää sillä, ettei tule lainkaan tai jos tuleekin niin häiveenä siitä, jota kylmänä jaksona on totuttu kokemaan. Tämä talvi on ollut niin leuto ja lumeton, ettei ole tarvinnut tehdä sen paremmin lumiukkoja kuin jäälyhtyjäkään, mutta tällä viikolla yllätti yli 9 asteen pakkanen. Sehän tarkoitti sitä, että nyt nopeasti vesivuoka pakkaseen jäätymään.

Jääkakkuja pakkaseen

Muutama päivä sitten sain ilmaiseksi perinteisen, uuden ja kauniin jääkakkujen tekovälineen. Tutummin kuivakakkujen vuoka. Silppusin pohjalle muutaman joulusta jääneen katajan oksan ja kaadoin vettä päälle. Harmikseni huomasin, ettei kotona ollutkaan mitään kukkia, joista olisi tullut mukavasti väriä jääkoristeisiin. Nyt ei ollut mahdollisuutta aikailla sillä talven kovin pakkanen oli käsillä.



Vettä vuokaan ja vuoka ulos jäätymään. Tästä tulossa talven ensimmäinen jääkoriste.



Vuoka ehti jäätyä kauniiksi, mutta kun aamulla aloin sitä irrottaa, sainkin huomata, että jääkoristeeni alkaakin jo sulaa. Uskomatonta!

Nopea kumoaminen ja kynttilä palamaan, jotta ehdin edes hetken nauttia ja ihastella luonnollisen kauniista koristeesta.



On tämä herkkä näky. Surullista siinä mielessä, että huomenna tässä paikalla on varmaan jo vesilammikko. Liki vuosi sitten kaikki sujui helpommin tai ainakin toisin. Mutta niin tai näin, tämä ihanuus pitää kokea ainakin kerran talvessa.

torstai 11. tammikuuta 2018

Kun sisustuskärpänen purasee

Kun joulua aletaan korjata pois, tulee kodista äkisti avaramman tuntuinen. Hetkessä tila alkaa suorastaan huutaa jotain uutta ympärilleen. Kuulostaako tutulta? Minulle käy varmasti joka vuosi juurikin näin. Pyörin ja ihmettelen, mitäköhän uutta nyt pitäisi keksiä.

Jotain uutta

Persialaismatoista puhuttaessa monille piirtyy silmiin kuva punaisesta kuviollisesta matosta. Nämä matot ovat varmoja huomionherättäjiä, yksittäin kaunis sisustuksen detalji. Olen ihaillut mattoja monissa erilaisissa paikoissa niin kodeissa kuin julkisissa tiloissa ja menettänyt kuin varkain sydämeni niille. Pitkään olen etsiskellyt tuollaista mattoa, joka olisi täydellinen löytö myös omaan kotiin. Sellainen kevyt, sopivan kokoinen, jopa himppasen elämää nähnyt ja rösöinenkin. Sitä sopivaa ei ole kuitenkaan tullut vastaan. Mutta, tuo punainen pysyy kyllä edelleen haussa, vaikka kohdalle tuli vähintään yhtä ihana, harmaasävyinen vaihtoehto. Nämä matot ovat upouusia, joten mitään eletyn elämän jälkiä ei ole. Tämän maton päälipinta on 100%:n polypropyleeniä ja pohja juutti-lateksia. Ja kuten aina, suurta plussaa on tässäkin maton keveys, sitä on mukava kiikutella ulos tuulettumaan.

Vaikkei toive täyttynyt ihan alkuperäissuunnitelman mukaan, niin kyllä tässä on taas itsellä silmä levännyt. Kiva huomata, miten pienikin uusi hankinta ja idea kotona saa aina ilahtumaan. Kevät tulvii huoneeseen pienin aaltoliikkein.

Olen tutkinut punaisen maton osalta mm. antiikkiliikkeitä, Ekotoria ja kirppareita...jospa ensi kesänä terassimme ja Villa Solhem -grillikatos saisi ihan uuden sisustuksen ja somistuksen. Taivasalle kun alkaa somistuksia kaavailla tulee usein jonkinmoiseksi jarruksi sää. Jos koko kesä sataa vettä enemmän ja vähemmän, niin maton pito on hankalaa. Sama ongelma kuin kukkien suunnittelussa. Kaikki kesäkukat eivät todellakaan kestä pitkiä sadekausia.

No, saapa nähdä, miten etsintäni etenee. Varmaa on, että punaisen maton haaveesta ei luovuteta helpolla. Suunnitelmiin piirtyy paljon valon nopeudella. Tyhjä paperi on helppo täyttää, mutta se asian todentuminen onkin sitten työläämpi juttu.


Uuden karheaa pintaa on mukava silitellä. Tähän mattoon oli helppo tykästyä. Värit ovat vaaleat ja kuviot henkivät kulunutta vaikutelmaa.

Sopivia kasveja talvikauteen

Vaikka kevät tekee hiljalleen tuloaan, on vielä syytä pitää uinuva puutarhuri talviunilla ja tukeutua kasveihin, jotka pärjäävät vähällä valolla. Sisäkasveista ehdottomasti helppohoitoisimpia ovat ilmakasvit. Niitä voi huoletta sijoitella vähän sinne tänne, sillä ne eivät ole kovin tarkkoja paikan suhteen. Paikan valintaan suositellaan kuitenkin valoisia, muttei paahteisia kohtia. Omat kasvit ovat olleet jo pitkään hyvässä iskussa. Pientä suihkuttelua silloin tällöin tai kunnon upotus veteen joka toinen viikko takaa kasvin selviytymisen.

Jouluksi ostin messinkikehyksisiä lasiastioita kynttilöille, mutta nyt niihin ovat kauniisti asettuneet myös ilmakasvit. Kasvin harmahtavan vihreät lehdet sopivat hyvin yhteen maton sävyjen kanssa.


Talven kasveihin kuuluu luontevasti erilaiset havut ja kauniin vihreät huonekasvit, mutta yhtä hyvin maljakkoon voi laittaa jotain talven törröttäjiä. Ensimmäistä kertaa olen jättänyt viime syksynä myös puutarhaan kasveja luonnon armoille, jolloin pakkanen kuorruttaa niitä mukavasti.

Ryhmä erilaisia vihreitä maljakoita on uusimpia hankintoja. Vaikka kaikki on ostettu eri aikaan, tuntuu ne kuitenkin sopivan hyvin yhteen.



Talven törröttäjät tuovat muiston menneestä kesästä.

Kesän luonnonkasveista kestosuosikkini on ollut pietaryrtti. Sen selkeä muoto ja nappikukkaset miellyttävät kuten myös vahva tuoksu. Uskoisitko, että yläkuvan talven törröttäjä on juurikin pietaryrtti.

Vuoden 2018 väri on lämmin terrakotta - Ruukku

Tikkurila valitsee vuosittain vuoden värin, joka heijastaa ajan ilmiöitä ja trendejä. Tänä vuonna 2018 väri on lämmin terrakotta - N405 Ruukku. Jos siis ehdit jo työntää nuo tutun punakat terrakottaruukkusi varaston perälle, niin nyt on aika kaivaa ne jälleen esiin.

Väristä hurmioituneena tilasin Tikkurilan idealehden, jota kolahti tänään postilaatikkoon. Olen selannut sitä kannesta kanteen ja yhä kovemmin iskee vimma tarttua maaliin ja pensseliin. Sisustustrendeissä on havaittavissa kauniita lämpimiä sävyjä. Vihreän sävyt tehostuvat Ruukun rinnalla, sillä ne muodostavat vastaväriparin.


Kotoa löytyy jo monia trendivärejä, joten pieni uudelleen järjestely on paikallaan, jotta saadaan värit hehkumaan. (Katajan oksan alla Tikkurilan idealehti - Color Now 2018)

Ruukku on selkeän lämmin sävy, joka tuo kaivattua hehkua vuoden alun kylmimpään ajankohtaan. Ruukun sävystä on helppo inspiroitua. Oma värini valikoitui suosikiksi jo vuosia sitten, kun isosta tiilikiviseinästä piti löytää kultainen keskitie. Sävy oli napakymppi valinta, sillä se on kestänyt suosikkina läpi vuosien. Aina omaan silmään ajankohtainen ja nyt tänä vuonna suorastaan trendiväriksi valittu.


Ihanan rauhoittavat sävyt sopivat täydellisesti hektiseen arkeen. 
(Maljakon alla Tikkurilan idealehti - Color Now 2018)

Terrakottaiseen sävyyn on yllättävän helppo yhdistää muita värejä. En ole seinää ennen peitellyt millään, mutta nyt löysin siihen pitkien etsintöjen jälkeen täydellisesti sopivan taulun. Erilaisia naisaiheisia tauluja olen etsinyt ja vertaillut kuukausia ja joulukuussa, yhtäkkiä se oikea vaan tupsahti eteen. Mahtava, persoonallinen tyyli. Samalla tutustuin uuteen taiteilijaan, joka oli juuri tehnyt suuren elämänmuutoksen - jättänyt vakituisen työnsä ja ryhtynyt taideyrittäjäksi.

Olin niin tohkeissani, etten meinannut saada öitä nukuttua, kun olisin halunnut saada taulun heti. Taulu piti lähteä hakemaan taiteilijalta suoraan, mutta aikataulut eivät sitten sopineetkaan ja oli luotettava matkahuollon kulkuun. Miten aikuinen ihminen voikaan odottaa niin innolla pakettia!

Vahvasti okrankeltaisen taulun sävy sytyttää yhdistelmänä huoneeseen lämpimän liekin. Okrankeltainen viestii omalla tavallaan jotain mystistä ja silmiin piirtyy muistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Lady Bird Cherry tarjoaa ripsauksen kukkivia kukkia kaikkiin vuodenaikoihin ja on loistava seuralainen keltaiselle nojatuolille. Kiitos Piia Pieviläinen - Piiabiia Atelier!


Nyt vaan bongaamaan lisää ideoita sisustukseen, tuunaukseen ja remontointiin. Kevät on inspiroivaa aikaa, vai oliko sittenkin vielä talvi...

- Joko sinua on puraissut sisustuskärpänen?

maanantai 8. tammikuuta 2018

Loppiaisena lähdettiin aikamatkalle

Loppiaisena piti päättää lomakausi ja suunnata kohti arkea. Taitekohtaan tuli mielenkiintoinen tilaisuus päästä Turun TEHDAS teatteriin kokemaan mielikuvittelua ja hypähtämään mukaan aikamatkaan, joka synnytti niin empatiaa kuin suuria tunteitakin.

Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku

Kun Suomessa vietettiin maan itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa sai 5.12.2017 ensi-iltansa Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku Turun TEHDAS Teatterissa.

Syksyn pääteos vie yleisön tuttuihin turkulaisiin maisemiin, sillä Anni Mikkelsonin käsikirjoittama ja ohjaama teos on vahvasti paikkakuntalähtöinen. Tutut nimet ja paikat vilahtelevat matkassa kaiken aikaa.


Punainen Turku 1917-1918 -tietokirja kertoo, että Turku oli vuonna 1917 Suomen vallankumouksellisin kaupunki.

Ihmiset janosivat muutoksia ja kaipasivat vapautta. Sadan vuoden takaisessa Turussa loistivat hulppeat jugendlinnat, mutta elämää sykkivät myös laitakaupungin hellahuoneasunnot. Erot olivat näkyviä kaikessa. Toiset kävivät asioillaan ylellisesti vesikloseteissa, kun toiset juoksivat pihan perälle ulkohuussiin.

Vuosille 1917-1918 sijoittuva Värit ovat vapauden - Punavalkoinen Turku keskittyy kahden erilaisen naisen elämän lähempään tarkasteluun. Esiin nousevat "kultaisessa häkissään elävä" ylempi luokkainen Cecilia Kivi (Sofia Molin) ja saaristosta Raunistulan alueen puutaloihin muuttanut, työväkeen kuuluva Aina Jonsson (Mari Naumala). Molemmilla on omat unelmansa ja kaipuunsa. Cecilia makaa joutilaana Kaskenkadun jugendlinnassaan pehmeällä persialaismatolla ja hivelee poskiaan valkoisella kettupuuhkalla, mutta elämästä puuttuu silti jotain tärkeää. Kuin häkkilintuna Cecilia poukkoilee päin seiniä, eikä saa toivomaansa vapautta eikä kaipaamansa huomiota mieheltään. Vahvan vaikutelman itsestään antava Aina taas marssii aamuisin tehtaaseen töihin. Hän tuntuu tietävän, mitä tekee ja opettelee, jollei tiedä. Sekasortoisessa kaupungissa naisten tiet kohtaavat ja he ystävystyvät. Tarina kiehtoo. Ystävyys yli luokkarajojen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää. Juonellisia yllätyksiä tulee matkaan ja käsikirjoitus pitää tiukasti otteessaan.

Teatterin katsomo on jaettu kahtia ja näyttämö sijoittuu keskelle. Yleisön ensimmäinen penkkirivi on näyttämön kanssa samalla tasolla, joten katsoja on hyvin tapahtumien ytimessä. Heti alkuminuuteista on helppo heittäytyä Aurajoen kuljetettavaksi. Tila on pieni, mutta hallitseva. Se saa helposti unohtamaan, mitä tapahtuu tummien seinien ulkopuolella. Lavasteiden vähyys ei syö juonta, paremminkin päinvastoin. Yleisö keskittyy esitykseen ja pieni kuiskauskin kuuluu selkeänä. Jokainen penkki on täynnä. Näytelmä on loppuunmyyty. Yleisöstä huomaa, kuinka historia kiinnostaa eri ikäisiä ihmisiä.

Näyttelijät ovat vahvoja tulkinnoissaan. Roolisuoritukset ovat hengästyttävän täydellisiä ja hahmot tuntuvat todellisilta. Viestin syvällisyydestä on helppo ottaa koppia. Automaattisesti tulee ihasteltua näyttelijöiden artikuloinnin selkeyttä ja sanojen soljuvuutta. Pitkät monologiosuudet ovat ainutlaatuisia.

Mielipiteiden kiihkeys, sanojen kiivas ilmaisu, liikunnallisuus, valot, tarttuvat laulut, puvustus ja aito eläytyminen liidättävät esityksen huimaan lentoon. Vahvasti esiin pelmahtavat punaiset valot vinkkaavat, milloin yleisö voi heiluttaa lippuja. Yleisö pääsee osallistumaan muutenkin; laulamaan mukana, vastaamaan lavalta kaikuviin kysymyksiin tai olla vastaamatta. Teet niin tai näin, olet läsnä. Lähempänä sisällissodan aikaa kuin uskotkaan. Näytöksen jälkeen putkahtaa eletystä elämästä mieleen nippu kysymyksiä.

Kannattaa käydä katsomassa - esityksiä 3.2. asti.

- Kiitos TEHDAS teatteri!


Miten ihana punainen keinutuoli Teatterin lämpiössä.

Olisin kuvannut tähän postaukseen mieluusti enemmän itse paikkaa, mutta yllättäin se oli niin täynnä väkeä, ettei siinä väenpaljoudessa ollut mitenkään mahdollista. Lämpiössä oli mm. hieno koriste katossa, joka oli tehty lukuisista tyhjistä pulloista ja polkupyörän vanteesta.

Ihana Tehdas teatteri

Vuonna 2000 Turkuun perustetun TEHDAS teatterin persoonalliset tilat ovat tutustumisen arvoiset. Teatteri sijaitsee Aurajoen varrella Manillan vanhassa makasiini-salissa. Paikan tavoitteena on tuoda kaupunkiin uudenlaista teatteritaidetta ja se on ainoa varsinais-suomalainen teatteri, joka esittää säännöllisesti mm. nukketeatteria ja performanssitaidetta. Painopisteessä on kuitenkin omat kantaesitykset sekä rajoja rikkova ohjelmisto.

Kannattaa käydä tutustumassa!

P. S. Noin vuosi sitten olin Manillan talossa katsomassa Kaunotar ja peto -tanssisatua ja joulukuussa 2015 Saiturin joulua. Hyvin erilaisia teoksia kaikki.