lauantai 28. lokakuuta 2017

Tonttu + ovi = Tonttuovi

Jouluksi pitää vuosittain saada aina uusia villityksiä. Yksi tämän joulun varma suosikki on "tonttuovi".

Sana aukeaa kuulijalle heti. Se ei paljon selittelyjä kaipaa. Onhan selvää, että tonttuovesta kulkee tonttu, tuo pieni ja rakastettu joulun hahmo. Tonttuovi on talonsa ja tekijänsä näköinen. Siinä voi mielikuvitus ja luovuus paiskata innolla kättä.

Tonttuovi asetetaan sopivaan ja mieluusti näkyvään paikkaan kodissa. Se tervehtii iloisesti tulijaa, niin oman talon väkeä kuin vieraita. Ovi käy varmasti silmään ja siitä syntyy iloinen keskustelu. On lähes takuuvarmaa, että tonttuovi saa yhden jos toisenkin tekemään aiheesta oman toteutuksensa. Minä en ole vielä nähnyt livenä muiden toteutuksia, mutta tiedän näiden ilmestyvän kohdalleni hetkenä minä hyvänsä. Meidän talossa on nyt oma. Tonttuovi.

Tämä voi siis olla pientä puuhastelua tai suurempaa DIY-luomusta vaivannäöllä, yksin tai perheen kanssa. Jokainen valitsee oman tapansa. Kaupoissa myydään myös valmiita tonttuovia, joita voi tuunailla mieleisikseen.

Miten syntyi meidän tonttuovi?


Alkuun on luonnikasta laittaa kuva lopputuloksesta. Kuva tonttuovesta ja maitopurkki vierelle. Se antaa selvän käsityksen oven koosta.

Helposti DIY-prokkiksista innostuvana piti omakin tonttuovi toteuttaa. Meillä tonttuovi on tehty itse otetusta digikuvasta (ovesta, joka löytyy oikeasti Pollin Pihasta. Taivassalossa, Pollin Pihassa näistä ovista mennään rengin tupaan. Pollin Pihasta olen kirjoittanut tässä). Oveni on 18,5 cm leveä ja 17 cm korkea. Tulostettu ovi on liimattu kevyelle aaltopahville, jotta paperin läpi pintaan saadaan pystysuunnassa tuntuvaa elävyyttä. Ovi tulee juuri sopivasti seinästä ulos, jolloin syntyy sopivasti kolmiulotteisuutta. Tontun postilaatikko on askarreltu tavallisesta tulitikkuaskista. Molemmat on helppo kiinnittää sinitarralla (joka on nimestään huolimatta valkoista) puuseinään.


Tältä tämä kokonaisuus näyttää. Oven edustalla on matkamuistokiviä. Kaikki eivät menneetkään tauluun.


Eteisen seinästä löytyi oikein sopiva paikka tontun kodin sisäänkäynnin luomiselle ja siinähän se on nyt myös ensimmäisenä sisääntulijan katseen kohteena.



Luuta on koottu rautalangasta, ohuista pensaan oksista ja diffuuserin puutikusta. Postilaatikko syntyi tulitikkuaskista.

Tulitikkuaski on vuosien varrella ollut todellinen suosikki askarteluissa. Mielestäni postilaatikkonakin varsin uskottava.


Tänne voi sitten tipauttaa vaikka kirjeen joulupukille - perille löytää.



Tervetuloa joulu. Tervetuloa kotiin - tonttu!

- Joko sinä olet innostunut tästä?
Millainen tonttuovi sinulla on?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Keräilykohde - kuusenkoristeet

Välillä mietin, mitä kaikkea ihmiset oikein keräilevät. En tunne ketään, joka ei olisi ainakin joskus kerännyt jotain - Muumi-mukeja, kummilusikoita, kortteja, pinssejä, rahoja, puhelinkortteja, kiiltokuvia, avaimia...mitä ikinä. Muistan, kuinka oma sisäinen hamsterini pääsi täyteen vauhtiin jo varhain. Suuria intohimoja oli kerätä mm. nimmareita ja kauniita kuvia. Kuvia, joilla kavereiden kanssa mm. tapetoitiin seinät lattiasta kattoon. Vanhemmat saivat jatkuvasti todistaa, miten nuoren huone on vaihtuvan taiteen näyttämö. Koskaan ei voinut olla varma, minkä väriset seinät huoneessa milloinkin on.

No, vuosien varrella kohteet ovat vaihtuneet. Tyylit, ihastukset ja arvostukset muuttuneet. Keräys on säilynyt maltillisena. Uusimpia villityksiä edustaa joulukuusenkoristeet.

Metallinen kuusi on saanut ympärivuotisen paikan kodin paraatipaikalta. Koristeet siinä lisääntyy yhden (tai kahden) koristeen vuosivauhdilla.

Terveisiä Mallorcalta

Auringon syleillessä lämpimästi voi silti kulkea luontevasti joulu sydämessä. Mallorcan lämpimistä tuulahduksista jäi rantahiekkaan kaunis kala-aiheinen kuusenkoriste. Tai ehkä se ui sittenkin Palma Aquariumin myymälästä mukaan juuri sinä sadepäivänä, jolloin pikkukylämme kaikki ihmiset halusivat lähteä jonnekin ja linja-autoasema oli revetä liitoksistaan väentungoksessa. Väki pysyi ehkä jotenkin rauhallisena, mutta bussikuski ajoi hermostuksissaan kolarin, joka jätti yhden bussivuoron kokonaan väliin ja pari muuten tulematta. Lopulta päivästä muodostui varsin elämyksellinen.

Jokaiseen kokoelmaan valitulla koristeella pitää olla joku oma pieni tarinansa.



Tämän vuoden kiintiö olisi näin ollen täytetty. Vuoden 2017 koriste on tässä - kiiltävä oranssin värinen kala!

Makea löytö

Mutta kuinkas sitten kävikään. Näin lokakuussa on kauppojen hyllyille alkanut ilmestyä joulukoristeita - uusia ja viime vuodesta jääneitä. Kun vanhat myytiin 0,30 sentillä kappale, oli vaikea vastustaa alakuvan kuppikakkua. Siihen ei sisälly mitään hauskaa tai mielenkiintoista tarinaa, mutta  onhan se ihan makea. Ja jotenkin se vaan hivutti itsensä kuuseen.


Nyt on tälle vuodelle tullut siis jo kaksi koristetta. Alkuperäispäätös on taas kumottu. Tai ainakin katto saavutettu.


Siellä ne ovat, sulassa sovussa, koko pieni kokoelmani. Runsautta haetaan mustilla peruspalloilla. Pallomuotoja täydentää kaunis venäläinen nukke - nevalyashka.


Vanhempia koristeita

Vanhoja kuvia ja linkki, josta pääset kurkkaamaan, miten tämä keräily sai alkunsa -> Klik!


Menneiden vuosien lumoa Kööpenhaminan Tivolin myymälässä.



Possu Kööpenhaminan keskustasta ja maatuska Virosta.


Baabuska Pietarista.


Mitä mielenkiintoista sinä keräilet?

perjantai 20. lokakuuta 2017

Valoisat syysillat

Aamulla oli hengästyttävää herätä kirpakkaan pakkasaamuun. Oli aika laittaa kesä todella pakettiin ja sytyttää valot pimeneviin syysiltoihin.
- Kuinka monta valonlähdettä on tarpeeksi?
Katso, miten pihasisustusta inspiroi sadat lamput.


Ensimmäinen kuva kertoo valmiista lopputuloksista, mutta kuinka tarjoillaan kylmistä antimista samettisen lämmin tunnelma syksyyn?

Esille otetaan kaikki led-lamput, rautalangat ja leikkurit. (Sivarit olisi olleet oikea valinta, mutta ajaahan oksasaksetkin samaa asiaa - tosin terät tylsyy).



Vuosia vanha, osittain sammaloitunut ja sopivasti dramatiikkaa omaava pyörä on pohjana valoille. Idea ei kaipaa ylimääräistä kauneutta, sillä virtaviivaiset muodot takaavat lopputuloksen onnistumisen.


Aamupäivän valoisaan aikaan käydään pihapuuhiin, jossa päivien paahtama musta maali ja vihertävä sammal saavat pintaansa kymmeniä led-valoja.



Villiviinin varsista punottu sydän ei valossa näytä kovinkaan erikoiselta, mutta illalla ilme on toinen.


Lasiton ja ruosteinen öljylamppu kertoo omaa tarinaansa.

Isoon lyhtyyn ujutettu kynttilänjalka mahdollistaa myös kruunukynttilöiden käytön.



Sadat valot ovat syttyneet - pyörä ja sydän näyttävät iltahämärissä aivan valloittavilta.



Tuulen viskomat männyn oksat ovat saaneet uuden tehtävän. Nippusiteillä syntyy kelopuu, johon on helppo pyöritellä valonauhaa ja ripustella lyhtyjä.


Hevosenkenkäpallo tuo roihulle rauhaisan pesän.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Joulufiilistelyä ilmoilla

Kalenteria katsoessa pitäisi yhä olla syksy ja lähestyvä Halloween mielessä, mutta olen ottanut jo askeleen lähemmäs joulua. Joulu se alkaa vaan pikkuhiljaa hiippailla ajatuksiin.

Juhlan odotus tuo tullessaan ihania makuja, tuoksuja ja pientä puuhastelua. Lahjoja on jo muutamia hankittu. Tänäkin vuonna olen ajatellut säästää mm. paperin suhteen. En aio ostaa lahjapapereita, vaan koitan keksiä pakkaamiseen jo olemassa olevan materiaalin hyötykäyttöä!


Oikeaan tunnelmaan on helppo päästä glögin ja joulusuklaan tahdittamana. Kausimaut ovat ajatuksena valloittavia ja antaa oikean lisän tunnelman tavoittelussa.

Kuusi on avain jouluun - tämä joulun ykköskuvio


Ensimmäinen jouluttelun näppärä löytö oli alennuksesta bongattu seinätarra. Viime joulun jäämiä myytiin viikonloppuna 90 sentillä / kpl. Näitä 60 x 90 cm kokoisia mustia kuusia lähti matkaan kolme.



Palloja sai lähes ilmaiseksi ja niitähän tarvitsee aina - sisällä ja ulkona.


Ikkunoihin ja lasioviin tuli jo nyt liimailtua mustia kuusia. Tarrakuusi sai mukavaa eloa, kun siihen teippasi kiinni pikkupalloja. Ihan näpsäkkää pikkupilkettä pikkurahalla.

Viime vuonna kuusi sai kunniaseman mm. ruokapöydässä. Katso tästä.


Joulupaketteja - ilman uutta paperia

Jouluna kuluu helposti valtavat määrät paperia, mutta kotoa saattaa löytyä myös hyvää materiaalia, jotta uutta paperia ei tarvitsekaan ostaa. Jotain, jolla paperiostot korvataan.


Ensimmäiset joululahjat on ostettu ja pikkupaketteja lähdetty kasaamaan. Ensimmäisenä pakettiin laitetaan sukat. Sukat sopii loistavasti talouspaperirullan sisään. Pahvirullan päät taitellaan ja pintaa väritetään vihreällä paperisuikaleella ja punaisella nauhalla.


Toinen paketti syntyy vanhasta ruskeasta paperista, joka on rypistetty ja koristeltu. Pakettikorttina käytin vanhoista jemmoista löytynyttä maalien mallikortista leikattua kuusikuviota.


Kolmanteen pakettiin pääsi vanhat kukkakimpun kääreet. Jo hieman ryppyinen paperi sai lisäryppyjä ja koristeita. Paketti liimattiin kasaan, eikä käytetty yhtään perinteisiä pakettinaruja. Kuvionauha liimattu koristeeksi.

Tässä alkupaloja joululahjojen pakkaukseen.


Iloa ja valoa pimeneviin iltoihin. Joulu on aina vaan lähempänä.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Piirroslevyistä uusia tuulia jouluaskarteluun

Istuminen kynä kädessä on luontevaa. Ihana muistin tuki. Olisi mahdotonta istua esimerkiksi palaverissa ilman kynää ja paperia. Kuinkakohan monta ruutupaperivihon kulmaa onkaan palavereissa koristeltu juokseva koira -kuviolla? Vapaalla kädellä se sujuu yllättävän hyvin. Mutta, kuinka onnistuu toistuva kuvio piirroslevyllä?

Jokin aika sitten bongasin mainoksen hauskoista piirroslevyistä. Ajattelin, että tuohan on helppoa ja kävin tilaamaan setin. Piirtelin kuin vanhasta muistista, sillä olinhan ennenkin käyttänyt piirroslevyjä.


Kynät, pahvit ja piirroslevyt valmiiksi.


Tämän piti olla niin simppeliä, mutta huomasin, ettei ajatus pysynytkään ihan kasassa. Aina kun unohduin miettimään jotain muuta tuli joku ylimääräinen mutka.


Yllättäin oli helpompi piirtää, kun asetti levyt kohdilleen ja alkoi piirtää siten, että nosti katseen pois paperista. Antoi vaan käden tehdä samaa toistuvaa linjaa kerta toisensa jälkeen.



Kuin muistin tueksi piti laatikosta kaivaa esiin lapsuudesta tuttu piirroslevy, jolla opeteltiin aikanaan piirtämään. Tosin en ole varma, auttoiko se yhtään. Kun olisi halunnut vetää tietyt viivat, levy ohjasi jotain muuta. En muista, koska olisin viimeksi tätä levyä käyttänyt ihmisen piirtämiseen, mutta nyt tuli veresteltyä.


Taas oli aika palata erilaisten kiemumoiden piirtämiseen. Näillä oli tarkoitus taikoa pakettikortteja jouluksi.


Pakettikorteista ei tullut toivotun mukaisia, mutta kyllä nämä nyt välttää. Onneksi jouluun on vielä aikaa, ehtii tässä kiekkoja pyöritellä...


torstai 5. lokakuuta 2017

Jo jouluttaa...

Joka syksy se hiipii ajatuksiin kuin varkain. Joka syksy koitan jarrutella, mutta tässä sitä taas ollaan. Joulutus on alkanut. Ensimmäinen joulukalenteri on hankittu.

Ennen on riittänyt kuvakalenteri, mutta tarjonnan monipuolistuessa tulee helposti itsekin valinneeksi aina jotain uutta.

Tämän joulun ensimmäinen valinta on Muumi-kirjajoulukalenteri. Kookas 2-puolinen kalenteri vie tilaa (38,5 x 51 cm), mutta paikka sille löytyy varmasti helposti.


Ajatuksenakin niin ihana, että tuskin maltan odottaa, millaisia tarinoita luukkujen takaa paljastuvissa minikirjoissa onkaan. Joulukuu sujuu mukavasti Muumien aamunavauksella tai iltasadulla.


Lasten ja lapsenmielisten todellinen toivekalenteri. Satuja ei vanhanakaan voi kuulla liikaa. Ja mikä parasta jouluaattoon mennessä koossa on kokonainen Muumi-kirjasto!


Kalenterit saapuvat kauppoihin varmasti jo lokakuussa, mutta verkkokaupoistakin näitä kätevästi saa. Suosittelen lämpimästi. Omani kannettiin kotiovelle.


Tämä on loistava lahjaidea vaikka pienelle kummilapselle.

Että voi aikuinenkin puhkua jännitystä. Muumitalon taikatalvi on alkamassa, ihan pian.

- Joko teillä on kalenterit ostettu, suunniteltu, toteutettu? Ja millaisia on tänä vuonna?