torstai 28. syyskuuta 2017

Syksyn satoa ihmettelemässä

Kun aurinkoisia päiviä alkaa olla vähemmän, kiinnittyy huomio pihaan ja puutarhaan. Minkä saa yöpakkaset viedä ja mikä kannattaa kantaa talvisäilöön? Aina ei varmaltakaan tuntuvat keinot päde, mutta joskus voi onnistua huomaamattaan.

Tänä vuonna olen kantanut sisään ensimmäisenä sitruunapuun. Se oli jo ostohetkellä mukavan kokoinen ja kesä taisi tuoda myös lisää näyttävyyttä, huonoista keleistä huolimatta. Luulin, että kaikki ihanan tuoksuvista kukista seuranneet pienet sitruunan alut tippuivat kesän tuulissa ja sateissa, mutta kuinkas kävikään. Sisällä sain ilokseni huomata, kuinka puussa olikin useampi vihreä sitruunan raakile. Ne olivat jotenkin sulautuneet lehtien sekaan, enkä huomannut kuin keltaisen. Katsotaan tuleeko tästä pussillinen jalkahoitojen materiaalia. Mistä oikein on kysymys? Katso tästä.

Tänä syksynä siis koitan ensimmäistä kertaa säästää sitruunapuuta ensi kesään. Puu jää kuistin viileyteen, joka toivottavasti ei ole liian kylmä.



Hiljattain hankittu koeputkimaljakko sai jatkaa synttärikukkien elämää ja seuraksi syksyyn asti selvinneet pietaryrtti ja laventeli. Ja katso tuota ruskan sävyttämää villiviiniä! Näky, jota ihastelee joka ainut syksy kuin uuden edessä.


Erityinen ylpeyden aihe on aina itse siemenistä istutetut samettikukat. Alapuolella huovinkukka tekee kauniin keltaisen maton.



Yläpuolen kukasta en ole varma - onko tämä maloppi tai malvikki vai mikä? Ostin sen puolivahingossa keväällä, kun sillä oli käyttötarkoitukseen sopiva runkomainen varsi. No, ainakin kukka pökkää mahdottoman paljon siemeniä. Kannattaisikohan niitäkin poimia talteen ja kokeilla istutusta ensi keväänä. Osaako kukaan kertoa?


Koristeheinä on valloittava ruskaisessa värityksessä. Tästäkään en tiedä, onko yksivuotinen vai voiko odottaa iloa myös ensi suvena. Kuistilla alkaa olla jo ahdasta, joten ehkä se talvehtii sitten ulkona.

Uuden hortensian sain niin halvalla, ettei voinut kieltäytyä. Täysin toinen seikka on, kuinka se sopii paikkaan, johon äkkiseltään joutui. Kivikkoalvejuurten keskellä voi olla haasteensa.



Tässä kuivatan kellohyasintin sipuleita - suuremmat mullat ja varret pois. Kesällä nyrkin kokoon turvonneet sipulit säilyvät talven yli paperipusseissa.

Pihahommien lomaan voi aina nauttia kupillisen kuumaa ja heittäytyä hetkeksi keinutuoliin lukemaan uusinta Parhaat Kotiblogit -lehteä. Siitä voi ammentaa uusia idiksiä ja katsoa, mitä bloggaajat ovat esiin tuoneet.


Kesän viimeiset mansikat pyrkivät työntämään vielä marjan raakileita esiin, mutta eipä nämä taida kypsyä enää.

Kesän tietyt kasvit ovat jo uusilla paikoilla. Vain pelagonien kohtalo on päättämättä. Kannattaako kokeilla säilytystä talven yli?

perjantai 22. syyskuuta 2017

Syksyn ensimmäisillä sipulikaupoilla

Oli aika esittää itselle kysymys: 
- Haluanko ensi kevääksi pihaan kukkaloistoa? 
No, helppohan tuohon on vastata - tietysti haluan!

Aina pähkin tässä syksyn alussa, mitä se sitten on, jota ensi keväänä toivoisi pihassa ja puutarhassa näkevänsä. Välillä ajattelen paljonkin suunnitelmallisuutta, mutten ole varma, käykö niin koskaan.

Tiedän hyvin, kuinka syvään sipulit pitäisi istuttaa (n. pari kolme kertaa sipulin korkeuden verran.), en tosin ole varma, meneekö yksikään säännön mukaan.

En koskaan kaiva aluetta siististi auki, vaikka kohtaan olisi tarkoitus laittaa suurempikin määrä sipuleita. Istuttelen sinne tänne ja lopulta en muista, mihin kohtaan edellinen meni.

Luulen oivaltavani, että paikka on mitä loistavin, vaikken kuitenkaan tarkkaan mieti, on ko. kohta vettä läpäisevä tai onko se sopivasti hiekan sekainen.

Unohdan kastella sipulit istuttamisen jälkeen ja uskon, että sade pitää huolen.

Mutta jotain teen varmasti oikein - en juurikaan istuta sipuleita varjoon ja suippopää on useinmiten juuri oikein - > ylöspäin.

Mitä valitsin alkupaloiksi?


Kääpiötulppaani (tulipa turkestanica) on yksi suosikkini. Sen hennon aistikkaat kukat pökkäävät esiin jo varhain ja ovat kuin pieniä taideteoksia.


Tässä sekalaista sipulipussukkaa. Multiflora mix on jo nimensäkin mukaan yllätyksellinen sekoitus, Tulipa Triumph Helmar on tehokas keltaisen ja punaisen ilotulitus, Tulipa Lasting Love huokuu arvokkaana kuin punainen sametti, Tulipa White Parrotin viehätys on kerroksellisuus, kun taas Tulipa Queen of Night on todellinen kuningatar.


Laukkakukkien pyöreät kukinnot ovat leikkisiä.


Täysin uudeksi tuttavuudeksi tästä erästä jäi Fritillaria uva-vulpis eli Assyrianpikarililja. Se on näpsäkän korkuinen 20-35 cm:n kukka, joka kukkii touko-kesäkuussa. Istutin sen viininpunaisen maksaruohon sekaan, joten onnistuttuaan tästä voi tulla mielenkiintoinen lähivärien sinfonia.

Hauskinta tässä lienee se, etten enää tarkkaan muista, minne mikäkin tuli istutettua. Enkä edes murehdi asiaa sen enempää. Keräsin sipulipussien pahviset kukkakuvat talteen ja jemmasin ne laatikon pohjalle. Keväällä odotan jännityksellä, mistä nousee mitäkin ja jos oikein lumoudun johonkin tulokkaaseen, kaivan laatikon pohjalta pahvikuvat esiin. Laitan muistiin; tämä on loistava - kannattaa suosia jatkossakin! Muita en edes mieti, niin ei tule sen kummempia pettymyksiä.

- Istuttaakohan muut sipulikukkia näin?

lauantai 16. syyskuuta 2017

Jäikö kiviä taskuun?

Usein lomareissuilla tai luonnossa kulkiessa saattaa jäädä taskuun kiviä, simpukoita ja mitä milloinkin. Löytöhetkellä ne ovat todellisia aarteita, mutta mitä tapahtuu, kun pääset kotiin? Onko näille aarteille löytynyt paikka vai jääkö ne helposti lojumaan jonnekin?

Itse huomaan usein etsiväni juurikin jotain sellaista, joka kauneudellaan vetoaa välittömästi. Näitä on kerätty niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Tässä pikkuvinkki, millä lomamuistot voi saada esiin ja ihastella joka päivä


Lähtökohta - kourallinen kiviä.

Lomareissulla keräsin litteitä kiviä. Ne olisi voineet hyvin päätyä vaikka jonkun kukkaruukun somisteiksi, mutta muotonsa vuoksi ne olivat myös hyvää materiaalia taululle.


Valitsin kauniin kehyksen, tarratekstejä ja kaivoin esiin tarkoitukseen sopivan liiman. Halusin taulusta kolmiulotteisen ja ostin kehyksen, joka täytti toiveen: Valkoinen kehys, valkoinen paspartuuri ja kirkas lasi.

Liimasin kivet paspiksen muodostamaan neliöön tiiviiksi kokonaisuudeksi. Lasiin kiinnitin tarratekstin "Jokainen huominen on uusi eilinen". Taulu oli hetkessä valmis.


Nyt voin todellakin muistella matkaa aina taulun ohi kulkiessani. Kiviä ei kerätty turhaan. Ne oikeasti päätyivät sopivaan käyttöön.


Kun huoneen valot osuvat kirkkaaseen lasiin se ikäänkuin heittää teksteistä varjot taulun takaseinään. Tässä nopeassa toteutuksessa on mukavasti syvyyttä.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Muuttolintujen aika lähteä - tai tulla!

Olen tähyillyt jo pitkään taivaanrantaa. Odottanut nousevia ilmavirtoja ja kirjannut muistiin, minkä muuttolinnun toivoisin bongaavani omalta pihalta. Lintuhavainnot on ajoissa kirjattu muistiin. Se on tässä.

Omat suosikit on ollut helppo määritellä -> Tanskalaisen Kay Bojesenin luomat Songbird-linnut!

Bojesenin puiset linnut ovat kauniin selkeitä ja iloisen värisiä. Niistä huokuu luonnonläheisyys, ajaton muotoilu, joka käy helposti sydämeen. Lintu on valmistettu pyökistä ja maalattu käsin.

Koristelintu on levittänyt siipensä ja laskeutunut pihalleni. Ykkösusosikkini lintuperheestä on Sunshine, joka vihdoin muutti meille.

Viime syksynä Tanskan matkalla hurahdin Bojesenin tuotantoon ja sieltä löytyi heti monet väriläiskät, jotka sulostuttaisivat mukavasti kotia.



Ylellisen lahjaboxin ylellinen sisältö. 


Ihana lintuparvi. Tästä porukasta kelpaisi kyllä joku muukin, mutta aivan erityisesti toivoisin kirkasta keltaista lintua, joka ei ainakaan vielä kuulu tuotantoon.




Kaikille lintujen ystäville ja kaunista muotoilua arvostaville.


Ihanaa piristystä syksyyn!

torstai 7. syyskuuta 2017

Viimeinen näytös, olkaa hyvät!

Miten voinkaan sanoa viimeinen näytös, sillä tämähän on vasta ensiesitys! Koska kesä on ollut varsin poikkeuksellinen, niin minkään ei pitäisi yllättää. Jotkut vaan puhkeaa kukkaan vasta nyt.

Ensimmäiset kesäkukkien ruukut on jo käännetty ympäri ja puhdistettu odottamaan uutta kesää. Samaan aikaan on kesän viimeiset kukkijat juuri päässeet täyteen kukoistukseen. Eletään syyskuuta ja vasta nyt kärhön ensimmäiset kukat aukesivat!

Istutin vuosia sitten hennon kärhön alun villiviinin sekaan ja epäröin, kuinka se jaksaa puoliaan pitää. Mutta siellä se seassa sinnittelee, ei villiviini siis syökään kaikkea alleen. Joka vuosi sydän läikehtii, kun ensimmäiset kärhön kukat erottuvat viherseinästä.




Hortensian kukinta sykähdyttää aina. Oli kannattavaa ostaa viime syksynä lähtöhinnaltaan kallis hortensia reilulla syysalella. Tästä saa taas lisäintoa, mitä pitäisikään ostaa nyt, jotta ensi vuosi toisi lukuisia uusia, suloisia kukintoja.

Syksy olisi mitä loistavinta istutusaikaa, mutta miksi ne pääosin tekee kuitenkin keväällä?


Ylväs daalia yltää kauneimpaansa syyskuussa. Keväällä ajattelin jättää juurakot maahan talveksi, vaikkei ne siellä selviäkään. Mutta nyt tulee taas tunne, jospa sittenkin kaivetaan ylös. Saadaan taasen varastot täyteen yhtä jos toista pussukkaa. Ennen sitä nautitaan vielä näistä loppukesän antimista, alkusyksyn ylväistä kukista. Hämmentävää ihailla kukinnan alkua syyskuussa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksy- ja jouluasetelmat mielessä

Kesällä olohuone levittäytyy ulos, mutta nyt lienee jo se aika, jolloin ulkotila pyrkii puolestaan sisään. Pieni palanen maata - sammalta, jäkälää, varpuja, oksia ja havunneulasia tuo metsäisen tunnelman vaikka ruokapöytään. Kun tämän virittelee vedenpitävälle astialle ja kastelee aika ajoin, voi saada kestävän viheriöivän asetelman, jonka metsäisen fiiliksen kruunaa muoviset eläimet.



Asetelmaa tehtäessä ei ole tarkoitus nyppiä pois tippuneita havunneulasia, sillä juuri ne tekevät asetelmalle luonnollisen ja aidon loppusilauksen.


Tässä värimaailmassa silmä lepää niin ulkona kuin sisällä.


Kesä on taittumassa vasta syksyyn, mutta mieli poukkoilee jo askelia eteenpäin. Vaikka ulkona on vielä lämmin ja kesäkukkia ruukut tulvillaan, niin suunnitelmiin pyrkii jo joulu.

Olen vuosia valmistellut joulua läpi vuoden eikä juhla siten pääse yllättämään. Näin syyskuun alussa olen alkanut keräillä uusia muovieläimiä jouluasetelmiin. Kaupoissa on ollut kivoja löytöjä, jotka ovat ensi joulun ideoissa.


Etualalla uusi löytö ja taaempana viime vuotinen. Viime vuoden bongaus herätti "Mistä olet ostanut tuon?" -kysymyksiä, joten tämän muovieläimen aitous on selvästi ollut monille mieleen. Samaa sarjaa osui eteen tänäkin vuonna ja pakkohan sitä oli yksi mukaan ottaa. Joulun korvilla nämä ovat jo helposti loppuunmyytyjä.



Tässä tätä porukkaa. Alkaa olla jo hyvällä alulla kokoelma.



Vanhoja toteutuksia edustaa tämä lyhtyyn kyhäilty talvimaisema. 



Vadillinen joulua!


Muovieläimet ovat nykyään taitavasti toteutettuja ja helposti aidon näköisiä.



Värikästä joulunodotusta!