sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuksessa aistii häivähdyksen mummolaa

Viime päivät ovat vieneet tapahtumasta toiseen ja aika on kulunut kuin siivillä. Yhtäkkiä ollaankin jo juhannuksessa ja havaitsen, ettei blogiin ole tullut paljon postauksia. On kuitenkin hauska huomata, että Oli aika -blogin sivuja on ladattu pian jo 100 000 kertaa. Ehkä tämä juhannuspostaus ylittää tuon uuden rajapyykin.

Juhannus on kesän vaihtelevinta aikaa - aurinko paistaa, sataa ja tuulee, mutta kesä tarjoaa parasta antiaan. Juhannuksena on aina helppo heittäytyä ihan omalle taajuudelle, jossa poiketaan luontoon ja mummola-muistojen maailmaan.

Luonto on kuin satumainen olohuone, joka kutsuu ulos kaikki ne viikkoja sisällä aikaansa viettäneet ihmiset. Keskikesän juhlaa vietetään ulkona, vaikka vähän viileämmälläkin säällä. On paljon perinteitä, joita vaalitaan ja nautitaan vaihtelevasta ulkoilmasta.


Emalikannu luonnonkukkineen kuuluu kesään.

Juhannuksen taikoihin kuuluu ne seitsemän kukkaa tyynyn alle, mutta jotain taikaa on siinäkin, kun poimii luonnonkukista kimpun juhannuspöytään. Tämä ihana tapa on seurannut minua läpi vuosien. Mummolassa kerättiin aina sekalainen kimppu kukkia ulkorappusten kannuun. Sellainen "villi ja vapaa" -ajatus sopii loistavasti kesään. Luonto tarjoaa enemmän kukkia kuin edes pystyy tunnistamaan.

Juhannusruusu puhkeaa täyteen kukkaan juuri sopivasti juhannuksena. Se on kuin jättimäisen suuri hattara, josta leijuu huumaavan ihana tuoksu ilmaan. Mainio leikkokukka, joskin piikkisiä varsia on ikävä kosketella paljain käsin.


Apilat kuuluivat mummolassa seppeleeseen. Kesäkukat pyörähtivät aina niin luonnikkaasti yhteiseen kehään.



Keinu liittyi yhtä vahvasti mummolaan kuin tasatunnein lyövä seinäkello.

Itselle osui kohdalle onnellinen sattuma, kun joku oli heittänyt roskalavalle ison puukeinun ja satuin paikalle oikeaan aikaan. Pesu, kevyt hionta ja ensimmäinen musta maalikerros...keinusta kuoriutui terassin ehdoton lempipaikka. Ihmetystä herättää, kuinka paljon ihmiset heittävätkään pois ehjää tavaraa.

Juhannuksen sateessa keinu istuu maisemaan kuin olisi aina paikoillaan ollut. Sopivan kohdan tullen se saa toisen maalikerroksen pintaansa.

Siinä, missä keinu hehkuu uutta ilmettä on seinällä omaa tarinaansa kertomassa vanhat avaimet. Koti ja piha on leikkisästi "vaihtuvan taiteen näyttämö" ja kesällä olohuone laajenee aina omalla tavallaan pihalle asti.


Kun yksi ovi sulkeutuu - aukeaa toinen tilalle.


Prännärille ei nykypäivänä ole samaa käyttöä kuin joskus aikanaan. Sen paikka ei silti tarvitse olla keittiössä. Kesällä prännäri voi ilahduttaa puutarhan kulkijaa. Mistä bongaa kahvinpaahtimen, missä juodaan ulkokahvit?


Mummola-kesinä uitiin Kokemäenjoessa. Jossain mielen sopukoissa asuu se intiaanikesien muisto. Vesi oli lämmintä tai ainakin sen niin halusi tuntea. Aikuisena intiaanikesä on tarunomainen muisto ja helpompaa on sujahtaa asteita lämpimämpään juhannuspulahdukseen.


Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...rakkaus päivänkakkaroihin ei sammu koskaan. Juhannuksena nämä luonnonkasvit kohottavat kukkapenkistä kasvonsa kohti aurinkoa.

Juuri juhannukseen valmistui uudet kukkalavat. Eurolavat ja lavakaulukset saivat mustan värin pintaansa ja tarjosivat näyttämön monelle pienelle ruukulle. Koiran lempipaikka löytyy kaadetusta kuusesta tehtyjen puupölli-tuolien päältä. Pöllit ovat saaneet kuivua reilun vuoden ja niiden päälipinnat on käsitelty mustiksi. Sivut odottavat vielä käsittelyä värittömällä suoja-aineella.



Pihasta on syntynyt lintukoto, joka ottaa avosylin vastaan. Ruosteista romantiikkaa edustaa suuret hevosenkenkäpallot, joiden välistä voi kurkistella luontoa ja kasveja saaden aina uudelle näylle röpelöiset, ruosteiset kehykset.


Mummolan kattilat ovat näyttävästi esillä, sillä ne luontuvat vanhaan pihapiiriin yhtä hyvin kuin tutut punaiset pelargonit. Tehokasta punaista väriä ei voi ohittaa ja muotokielikin puhuttelee omalla tavallaan. Kerää siis kirjava kattilajoukko ja huomaa, miten valloittava ryhmä niistä syntyykään.

Vanha kelopuun runko on hiilen musta ja kurkkii juhannusvehreyden keskeltä. Vanhan uskomuksen mukaan saniaisen voi nähdä kukkivan vain juhannusyönä. Ja tuolloin pitää kukka kiireesti poimia. Kukka tuo poimijalleen taikavoimia.

...Taikavoiman lähteitä kasvaa hiilipuun juuressa melkoisen tiheässä.

Alakuvan saniaiset ovat kivikkoalvejuuria.



Keinutuolin takaa pilkistelee luonnon metsäkurjenpolvien siemenistä istutetut kurjenpolvet. Luonnonkukat sopivat puutarhaan. Täällä ei kuljeta viivottimen kanssa, eikä kitketä hiekalle paikkansa valinnutta orvokkia.

Laukkufriikin pihassa kesäkassit ovat puhjenneet täyteen loistoon - keinussa istuskelu rentouttaa ja kukkakassin paikkaa voi vaihtaa aina sinne, missä haluaa ihailla kukkien kauneutta.

12 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Hevosenkenkä pallo on kyllä upea! <3 Meillä isäntä teki juuri tänään hevosemme kengistä amppelitelineen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosenkengät on jotenkin aina yhtä kauniita. Kauneus ei todellakaan katoa ja ihanaa nähdä, miten vanhoja kenkiä osataan hyödyntää. Olen täysin lumossa :)

      Poista
  2. Mukavaa juhannustunnelmaa ja kauniita kuvia. Hieno on tuo kukkakassi. - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaruukuille on mielekästä saada vaihtoehtoja ja korikassi on yksi niistä. Jos omasta jemmasta löytyy sellainen, jonka voi hyvillä mielin luovuttaa jo säiden armoille, niin tässäpä jatkokäyttöä. Alennuksesta voi saada kauniita yksilöitä vaikka varta vasten ulos ostettuna. Lumoavaa kukkakesää!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne! Ja kiitos! Toivottavasti poikkeat uudelleenkin :)

      Poista
  4. Kauniita kuvia ja hyvä tsäkä kävi keinutuolin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä on niin helppo saada kuviin kauneus, liekö värien laaja skaala apuna(?). Keinutuolin suhteen olin onnekas. Se on aika iso ja painava, joten ehkä siinä oli syytä, miksi lojui roskalavalla. Palvelee hyvin ulkona, sillä parvekekalusteena on tainnut olla alkujaan.

      Poista
  5. Kiva, että kävit kommentomassa blogissani. Löysin tieni tänne sinun blogiisi ja taidankin jäädä vakiolukijaksi.
    Sinulla on kaikenlaista ihanaa rekvisiittaa puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit Oli aika -blogin sivuille! Kävin blogissasi ja huomasin, että tykkäämme molemmat kukista, kasveista ja pihapuuhista :) Toisten bongauksista voi löytää aina itsellekin mieluisaa toteutettavaa ja kokeiltavaa. Piha on vaihtuvan taiteen näyttämö :D

      Poista
  6. Mahtava toi keinutuoli,kiva toi kahvipränni. Ihanasti kukkia vanhassa kattilassa.
    Mullakin on ton värinen kattila ja siinä iso belargonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      - Pelargoneissa on kyllä jotain omaa romantiikkaa, meillä ne henkivät mummolaa. Kestää Suomen kesiä kiitettävästi ja pysyy aina ryhdissä. Vaikka värittömyys on usein hienostunutta, tuntuu kattiloista loistavan kaivattua värikkyyttä vihreyden sekaan. Vanhat esineet ovat sydäntä lähellä. Niissä asuu monta tarinaa.

      Poista