perjantai 30. kesäkuuta 2017

Pyykkipäivä!

Nyt on todellakin pyykkipäivän aika! Näin blogin ylittäessä 100 000 latauksen voin sanoa, että pari rajapyykkiä on saavutettu: Uusi lukijaraja rikottu ja uusi pyykki-ihastus löydetty! Tämän postauksen voisi helposti mieltää mainokseksi, mutta ei. Täysin henkilökohtainen mielipidevaikutus on nyt kyseessä ja oma ihastus!

Olen nimittäin pitkään seuraillut ihmisten kokemuksia pyykkietikasta, mutta jäänyt todellakin vain seurailijaksi, joka ei heti olekaan jutussa mukana.


Ostin hetki sitten kotiin ensimmäiset pyykkietikkapullot. Pyysin myyjältä apua sen suhteen, mikä olisi mahdollisimman voimakas ja viipyilevä tuoksu, josta pakettiin löysi nopealla päätöksellä pioni ja laventeli. Myyjä varoitteli, että tähän jää helposti koukkuun. Voi, sehän se vasta ainutlaatuista olisi, jos pyykkäämisen vaiheisiin jäisi koukkuun!

Etsin aina jotain uutta, joka jättäisi hyvän tuoksun ja olisi muutenkin kuin pienoinen ihmeaine. Nyt voin todeta, että tuo tuote on löytynyt. Olen siis juurikin hyvää matkaa "koukuttumassa".

Le Pere Pelletier -pyykkietikkaa laitetaan suositusten mukaan 2-4 korkillista pesukoneen huuhteluainesäiliöön. Ja nostetaan määrää, jos tarve vaatii. Lorautin heti ensi koneelliseen tuon maksimimäärän ja täytin valkoiset pyykit koneeseen. Jotain onnistumisen iloa oli se hetki, kun avasi pesukoneen ja ilmaan tulvahti tuntuva pionin tuoksu. Pyykki oli raikasta ja väri selvästi kirkastunut. Pesukoneen pesuainesaostumat katosivat ja tahrat olivat tipotiessään. Jopa koko kodinhoitohuone tuoksui hienostuneen puhtaalta ja aistikkaalta.

Nyt on helppo todeta - kokeile, jollet jo ole! Tämä on mielipidevaikuttamista, mutta myös lämmintä suositusta!
Aion jäädä koukkuun.
Iloisia pyykkipäiviä!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuksessa aistii häivähdyksen mummolaa

Viime päivät ovat vieneet tapahtumasta toiseen ja aika on kulunut kuin siivillä. Yhtäkkiä ollaankin jo juhannuksessa ja havaitsen, ettei blogiin ole tullut paljon postauksia. On kuitenkin hauska huomata, että Oli aika -blogin sivuja on ladattu pian jo 100 000 kertaa. Ehkä tämä juhannuspostaus ylittää tuon uuden rajapyykin.

Juhannus on kesän vaihtelevinta aikaa - aurinko paistaa, sataa ja tuulee, mutta kesä tarjoaa parasta antiaan. Juhannuksena on aina helppo heittäytyä ihan omalle taajuudelle, jossa poiketaan luontoon ja mummola-muistojen maailmaan.

Luonto on kuin satumainen olohuone, joka kutsuu ulos kaikki ne viikkoja sisällä aikaansa viettäneet ihmiset. Keskikesän juhlaa vietetään ulkona, vaikka vähän viileämmälläkin säällä. On paljon perinteitä, joita vaalitaan ja nautitaan vaihtelevasta ulkoilmasta.


Emalikannu luonnonkukkineen kuuluu kesään.

Juhannuksen taikoihin kuuluu ne seitsemän kukkaa tyynyn alle, mutta jotain taikaa on siinäkin, kun poimii luonnonkukista kimpun juhannuspöytään. Tämä ihana tapa on seurannut minua läpi vuosien. Mummolassa kerättiin aina sekalainen kimppu kukkia ulkorappusten kannuun. Sellainen "villi ja vapaa" -ajatus sopii loistavasti kesään. Luonto tarjoaa enemmän kukkia kuin edes pystyy tunnistamaan.

Juhannusruusu puhkeaa täyteen kukkaan juuri sopivasti juhannuksena. Se on kuin jättimäisen suuri hattara, josta leijuu huumaavan ihana tuoksu ilmaan. Mainio leikkokukka, joskin piikkisiä varsia on ikävä kosketella paljain käsin.


Apilat kuuluivat mummolassa seppeleeseen. Kesäkukat pyörähtivät aina niin luonnikkaasti yhteiseen kehään.



Keinu liittyi yhtä vahvasti mummolaan kuin tasatunnein lyövä seinäkello.

Itselle osui kohdalle onnellinen sattuma, kun joku oli heittänyt roskalavalle ison puukeinun ja satuin paikalle oikeaan aikaan. Pesu, kevyt hionta ja ensimmäinen musta maalikerros...keinusta kuoriutui terassin ehdoton lempipaikka. Ihmetystä herättää, kuinka paljon ihmiset heittävätkään pois ehjää tavaraa.

Juhannuksen sateessa keinu istuu maisemaan kuin olisi aina paikoillaan ollut. Sopivan kohdan tullen se saa toisen maalikerroksen pintaansa.

Siinä, missä keinu hehkuu uutta ilmettä on seinällä omaa tarinaansa kertomassa vanhat avaimet. Koti ja piha on leikkisästi "vaihtuvan taiteen näyttämö" ja kesällä olohuone laajenee aina omalla tavallaan pihalle asti.


Kun yksi ovi sulkeutuu - aukeaa toinen tilalle.


Prännärille ei nykypäivänä ole samaa käyttöä kuin joskus aikanaan. Sen paikka ei silti tarvitse olla keittiössä. Kesällä prännäri voi ilahduttaa puutarhan kulkijaa. Mistä bongaa kahvinpaahtimen, missä juodaan ulkokahvit?


Mummola-kesinä uitiin Kokemäenjoessa. Jossain mielen sopukoissa asuu se intiaanikesien muisto. Vesi oli lämmintä tai ainakin sen niin halusi tuntea. Aikuisena intiaanikesä on tarunomainen muisto ja helpompaa on sujahtaa asteita lämpimämpään juhannuspulahdukseen.


Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...rakkaus päivänkakkaroihin ei sammu koskaan. Juhannuksena nämä luonnonkasvit kohottavat kukkapenkistä kasvonsa kohti aurinkoa.

Juuri juhannukseen valmistui uudet kukkalavat. Eurolavat ja lavakaulukset saivat mustan värin pintaansa ja tarjosivat näyttämön monelle pienelle ruukulle. Koiran lempipaikka löytyy kaadetusta kuusesta tehtyjen puupölli-tuolien päältä. Pöllit ovat saaneet kuivua reilun vuoden ja niiden päälipinnat on käsitelty mustiksi. Sivut odottavat vielä käsittelyä värittömällä suoja-aineella.



Pihasta on syntynyt lintukoto, joka ottaa avosylin vastaan. Ruosteista romantiikkaa edustaa suuret hevosenkenkäpallot, joiden välistä voi kurkistella luontoa ja kasveja saaden aina uudelle näylle röpelöiset, ruosteiset kehykset.


Mummolan kattilat ovat näyttävästi esillä, sillä ne luontuvat vanhaan pihapiiriin yhtä hyvin kuin tutut punaiset pelargonit. Tehokasta punaista väriä ei voi ohittaa ja muotokielikin puhuttelee omalla tavallaan. Kerää siis kirjava kattilajoukko ja huomaa, miten valloittava ryhmä niistä syntyykään.

Vanha kelopuun runko on hiilen musta ja kurkkii juhannusvehreyden keskeltä. Vanhan uskomuksen mukaan saniaisen voi nähdä kukkivan vain juhannusyönä. Ja tuolloin pitää kukka kiireesti poimia. Kukka tuo poimijalleen taikavoimia.

...Taikavoiman lähteitä kasvaa hiilipuun juuressa melkoisen tiheässä.

Alakuvan saniaiset ovat kivikkoalvejuuria.



Keinutuolin takaa pilkistelee luonnon metsäkurjenpolvien siemenistä istutetut kurjenpolvet. Luonnonkukat sopivat puutarhaan. Täällä ei kuljeta viivottimen kanssa, eikä kitketä hiekalle paikkansa valinnutta orvokkia.

Laukkufriikin pihassa kesäkassit ovat puhjenneet täyteen loistoon - keinussa istuskelu rentouttaa ja kukkakassin paikkaa voi vaihtaa aina sinne, missä haluaa ihailla kukkien kauneutta.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tänäänkin on Siilipäivä!

Kesä on suloista siilien aikaa. Grillikatoksen lattian alla on siilin tukikohta, jossa se selvästi viihtyy. Makoilee, viettää öitä ja pitää turvasatamanaan.



Nyt siili on saanut kaiman, sillä pienoisen löydön puitteissa meille muutti uusi siili - joka tosin on tuhkakuppi. Rautainen, todennäköisesti Walter Bosse -jäljitelmä. Mutta juuri niin viehättävä kuin nyt esine olla voi. Tuhkakuppi ei sanana liene kovin ylevä, mutta monta pientä rautaista kuppia onkin jotain vallan sympaattista.


Tuhkakuppeja ei ole aina ostettu todelliseen käyttötarkoitukseen. Usein ne ovat vain koristeita, mutta joskus ihan muussa käytössä.

Alkuperäinen siili-tuhkakuppi on peräisin 1950-luvulta (suunnittelija Walter Bosse), mutta kuten kaikesta taiteesta ja merkkituotteesta on tästäkin tehty lukuisia kopioita. Neuvostoliitossa aikanaan tätä tuhkakuppisarjaa myytiin Berjozka-turistimyymälöissä. Berjozka oli suurissa kaupungeissa; Moskovassa, Leningradissa, Viipurissa...ja mm. suurissa hotelleissa. Turistit ostivat näistä myymälöistä tuliaisensa - käsityöt, maatuskat, meripihkakorut, matkamuistot, juomat, ruuat ja sen kuuluisan kaviaarin.


Miten iloisesti vanha rauta piristyykään värikkäistä karkeista.


Siiliä on kuulemani mukaan käyttänyt Aeroflot myynninedistämistarkoituksessa. Niin tai näin, monia mielenkiintoisia tarinoita kääriytyy tähän siilisettiin.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

DIY uusvanha paikkakuntapostikortti

Tänään 13. kesäkuuta on Paavo Nurmen syntymästä kulunut tasan 120 vuotta. Turussa vuonna 1897 syntynyt Paavo = juoksijalegenda, joka tunnetaan myös nimellä "lentävä suomalainen". Nurmen osaavat varmaan kaikki liittää suuriin urheilusaavutuksiin, mutta ehkä hänen henkilökohtaisesta elämästään tiedetään vähemmän. Suurmiehen syntymäpäivänä oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan miehen kotitaloon Turussa, Jarrumiehenkadulla.

Rauhallinen, puistomainen puutalojen pihamaa, puutalon viimeinen asunto "Paavo Nurmi -museo" vietti tänään avoimet ovet -päivää. Ja tähän tilaisuuteen oli tartuttava.

Kesken arjen kiireisen hyörinän tuntui kuin aika pysähtyisi, kun avasi oven Paavon kotiin. Huoneen ja keittiön on aikanaan jakanut kaksi perhettä. Miettimisen arvoista näin nykyvinkkelistä, kun ihmiset haluavat ja tarvitsevat niin paljon. Ahtaat tilat ja köyhät olot ovat melkoinen vastakohta suurelle maailmanmaineelle.

Huoneet ja esineet henkivät mennyttä aikaa. Keittiön pöydällä on Nurmen perheen alkuperäisiä astioita. Valo pilkistelee pelargonien välistä...mieli lähtee aikamatkalle. Jostain kumpusi halu tehdä vierailun kuvista kortti. Pöytäasetelmaa piti hieman maustaa...lisäsin pelargonin kylkeen Paavon kuvan. Asetelma puhuttelee enemmän.


Paikkakuntapostikortit ovat olleet olennainen osa Suomea. Ennen niitä läheteltiin paljonkin ja jokseenkin samansuuntaisia kortteja löytyi monesta kaupungista ja nähtävyydeltä. Luin tovi sitten miehestä, joka kiersi ja kuvasi Suomen paikkakuntapostikorttien kuvia. Yritin mukailla kuvillani noita muistoja herättäviä kortteja.

Tänä kesänä olisikin hauska DIY-puuha ottaa kuvia ympäri Suomea ja tehdä "aikansa tyylillä" näitä erilaisia paikkakuntapostikortteja.


Ovi Paavo Nurmi -museoon ja lisätietoa museosta tästä.


Paavon kotitalon keittiö oli aikoinaan vuokrattu toiselle perheelle, mutta urheilumenestyksen myötä se saatiin omaan käyttöön. Myöhemmin tuli mahdollisuus hankkia myös juokseva vesi.

Sisustus on tehty 1920-luvun henkeen perheen valokuvien perusteella.

Tämä koti olisi varmasti suosittu tänäkin päivänä. Puutalon oma rauhallinen pääty, vehreän vihreän pihapiiri ja aito tunnelma. Aamukahvit voisi hörppästä ulkorappusilla, istua ja ihmetellä...katsella kaikessa rauhassa maailmanmenoa.


Seinillä kuvia vuosien varrelta.



Vanhoja lehtiä on aseteltu esiin ja löytyypä hyllystä jopa pyykkitupakirja. Ensi vuonna pääsee taas Paavon syntymäpäivänä tänne käymään tai muina aikoina, joista saa lisätietoja Turku Visitiltä.


Paavon kultainen piikkari oli esillä alkuvuodesta Wäinö Aaltosen museossa. 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ouh, mikä pouf!

Muistot Marokon matkasta ovat varsin mieleenpainuneita. Agadirin rannat, lämmin ilmasto ja se satumainen tunnelma Marrakechissa.

Jos tuhannen ja yhden yön tarinat muuttuisi eläviksi, näyttämö olisi luultavasti juurikin Sadunkertojien tori, Marrakechin kuuluisa keskusaukio. Aukiolla vilisee ihmisiä kuin muurahaisia keossa, soittajia, tanssijoita, taikureita, kauppiaita ja sadunkertojia. Ympärillä tapahtuu niin paljon, ettei tiedä, minne katseensa kohdistaisi.

En tiedä, mikä Marokosta on mieluimmin ostoslistalla, mutta jotain speciaalia se on. Kaftaani kuuluu ostoslistalle ja kamelinnakaiset tossut. Mutta entä nahkainen pouf...


Marrakechin eksoottisuus on käsinkosketeltavaa, mystiikka, tarunhohtoisuus, värit, tuoksut ja maut ojentavat käden kohti toisenlaista maailmaa. Paikkaa, joka henkii uusia seikkailuja.

Marokkolainen pouf sopii hyvin suomalaiseen kotiin. Pouf - rahi, pöytä, koriste...meille hankittu pelituoliksi. Pouf myydään tyhjänä "nahkakuorena", jonka jokainen voi täyttää haluamallaan sisällöllä.


Poufin alapuolella on vetoketju, josta rahi täytetään. Täytteenä voi käyttää monta eri materiaalia esim. pyyhkeitä, torkkupeittoja, vaatteita, tyynyjä, vanua...se voisi leikkimielisesti ajateltuna olla vaikka vanhojen säästettävien vaatteiden piilosäilö!


Itse kaipasin tiettyä jämäkkyyttä ja muhkeutta - päätin täyttää poufin tyynyillä. Täytyy todeta, että pouf on todellinen kaivo, sillä kuusi tyynyä ei tuntunut vielä missään, mutta sillä lähdettiin kuitenkin alkuun. Katsotaan, joskos pitää lisätä vielä. Tyynyjä vaihdetaan usein, joten vähän käytettyjä löytyy varastosta helposti.


Vetoketjun kautta pouf on helppo täyttää.



Marokon matkalta on hyvässä tallessa liila kaftaani ja rannerengas, jonka voitin leikkimielisestä kisasta.

Agadir on suosittu kohde, jonka kruunaa upea hiekkaranta. Ilmasto on lämmin ja hiekkaa silmän kantamattomiin.


Marrakechin tori elää aamusta myöhään iltaan. Täällä voi kohdata mitä ihmeellisimpiä asioita. Tulennielijät, käärmeenlumoajat tai sadunkertojat ovat nähtävyyksiä. Väentungos imaisee mukaansa, eikä hetken päästä huomaakaan, minne soukin sokkelot vievät.



Kaikkialla löytyy pieniä yksityiskohtia, kauniita asioita.

Jollet täältä löydä etsimääsi, niin et ehkä mistään. Pieni pala Marokkoa istuu hyvin suomalaiseen olohuoneeseen.



Tunnelmaa, kauneutta...pieniä palasia maailmaa kotona.

- Vouf, mikä pouf! Eikä kaftaanikaan huono ole.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kesä tuo luonnonkukkia maljakkoon!

Koulut on saatu päätökseen ja kesä voidaan siten virallisesti julistaa alkaneeksi. Nyt on ne hetket käsillä, jolloin todella tähyillään taivaalle, pohditaan säätä, siirrytään ulos ja kirjaimellisesti nautitaan vuodenajan tarjoamista muutoksista.

Luonnon puhkeaminen uuteen kesään on joka vuosi pienten ihmeiden seuraamista. Niihin lukeutuu luonnollisesti kukat. Kaupan leikkokukkia on ostettu monta kuukautta, mutta nyt on vihdoin aika, jolloin kukkia poimitaan luonnosta maljakoihin. Ja jotta maljakot eivät olisi liian tuttuja valintoja voi heittäytyä täysillä uusien ideoiden vietäväksi.

Itse kaivoin kaapista ne minulle luontevat "maljakot". Suuntasin ulos ja etsin, mitä kukkia voi poimia sisälle kesäkuun alussa. Tässä niitä sitten tulee.


Tässä vanhat pikkusaappaat ovat nroa 21. Ne ovat jääneet pieniksi, muttei kuitenkaan tarpeettomiksi. Sisälle on upotettu juomalasit ja vettä, joten kyllä niittyleinikit tässä kyydissä pärjäävät.


Kukkia poimittaessa on hyvä muistaa pari niksiä.

1. Kun haluat kukkien kestävän pidempään, poimi ne aamusella. Tuolloin kukkien ns. nestejännitys on paras.

2. Nuppuiset kukat eivät välttämättä aukea sisällä, joten poimi kukat silloin, kun ne ovat lähes auki.

3. Leikkaa luonnonkukillekin uudet imupinnat, vaihda vettä ja yövytä viileämmässä.


Vanhaan kermanekkaan on paikkansa löytänyt kotipihalla kukoistavat koiranputket. Niiden hempeä pilvimäinen kukinto on kuin valkoista hattaraa. Esine on saatu perintönä ja sen kauneus ei koskaan menetä hehkuaan.



- Kuka muistaa 1980-luvulta tämän kaltaiset vihreät pullot?
Tuolloin näissä pulloissa on tullut pöytään mikseri. Varsinainen viina on tuotu erillisenä ja vasta pöydässä juomat sekoitettu keskenään. Tänään tuollainen pullomalli toimii hyvinkin maljakkona.


Niinikään 1980-luvulta peräisin oleva posliinipää on saanut syreeniafron ja alakuvassa syreenit ovat päässet virolaiseen olutpulloon.



Emalinen vati antaa tilaa ja tilantäyttäjänä toimii onnenapila. Käenkaalit ja apilat ovat nousseet kukkasuosikkien kärkisijoille. On tämäkin vati sellainen luonnollinen, villi ja vapaa.



Kesäloman kunniaksi voi maljakoksi muuntua myös Muumimuki. Kesäteatteri-teemainen muki on ottanut omenankukat hellään halaukseen.

Kukkaisaa kesää!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Mitä opettajalle lahjaksi - ideoita lainaamassa

Koulu lähestyy loppuaan ja opettajalle piti keksiä lahja. Se onkin viritelty lähes valmiiksi - paketissa on pieni kesän selviytymispaketti: rantapyyhe, huulirasvakokoelma, suihkugeeliä ja janojuomaa.  Mutta jokin pieni juttu piti vielä keksiä siihen kylkeen. Joku, mikä olisi tavallaan yllättävä, kiinnostava, ennalta arvaamaton ja sopisi linjaan "syödä, juoda, polttaa tai muuten hävittää".

Muutama päivä sitten bongasin herkkusuu.fi -sivulta hauskan idean. Kokeilin sitä itse ensimmäistä kertaa ja hämmästys oli suuri. Se toimi lupauksen mukaan. Eli yksinkertainen vinkki, jolla voi ohittaa jalkavoiteet. Sitruunaa kantapäille! Tästä se kesäpaketin yllätysjuttu sitten löytyikin!

Sitruuna leikattiin vaan puoliksi ja puristeltiin mehut pois, jonka jälkeen sitruunan puolikkaat yöksi kantapäille ja sukat jalkaan. Aamulla oli selvästi toisenlaiset jalat. Hieman terävällä veitsellä silotusta ja kosteusrasvaa. Uskomaton lopputulos.

Tarkemmin asiasta tästä.


Kaupasta muutama sitruuna - opettajalle, itselle ja jollekin yllätyksenä :)


Se on uskomatonta, miten sitruuna virkistää, värillään, tuoksullaan ja tehollaan.



Sitruunat valkoisiin paperipusseihin ja ohje mukaan. Varmasti tehokas hoito kesäjaloille!