lauantai 11. marraskuuta 2017

Uupuuko kortti?

Isänpäivä, läheisenpäivä on jo huomenna! 
- Onko kortti vielä tekemättä? 
Ei hätää. Tässä on ilta aikaa tehdä.  


Viime vuonna kortti tehtiin karkeista ja se tuntui olevan mieluinen versio. Tänä vuonna kortin teko jäi viimeiseen iltaan ja karkit ne yllättäin oli mukana ideassa tänäkin vuonna.

Meillä iskä on taitava ja innokas suunnittelija, rakentaja ja toteuttaja - aivan kuten papatkin ja heidän isänsä ovat olleet. Kotitiloilla on ollut käyttöä liiveille, joissa kulkee mitat, monitoimityökalut, mattopuukot ja timpurinkynät. Korttipohja on siis työkaluliivi!

Miten kortti syntyy?

Tämän idean voi toteuttaa monella tapaa - ottamalla kuva iskän liivistä ja tulostaa haluttuun kokoon tai askarrella se itse erilaisista materiaaleista.

Tarvitaan vain pahvia, tussi, liimaa, teippiä, sakset, (paperiveitsi), heijastintarraa (jos haluaa heijastinnauhojen näyttävän aidoilta) ja ripsaus luovuutta.


Usein on timpurinkynä hukassa, ja niin se on nytkin, mutta ei haittaa. Sunnuntaina taskut saa täyttyä makeista ylläreistä ja leffalipuista.


Iskälle vinkataan: Suuren suosion saanut Tuntematon sotilas on ensimmäinen leffasuositus! On monta syytä lähteä katsomaan leffa - mm. aina yhtä kiehtovaa on se, että Väinö Linnan Hietasen esikuvana olisi ollut suvun iäkkäimmille ihmisille tuttu naapurin mies. Ja uusi mielenkiintoinen lisä on se, että sukulainen on mukana uudessa Tuntematon sotilas -leffassa.


Näin äkkiseltään kortin tekeminen oli aika simppeliä. Viime vuosi avitti. (Se on ollut muuten lyhyen blogihistorian luetuimpia postauksia).


Meidän iskä on makean ystävä. Oikean merkkiset herkut on tuikattu taskuihin. Taskut on avattu paperiveitsellä. Kortin takaa makeiset ja leffaliput on teipattu kiinni, jotta pysyvät halutussa kohdassa.


- Hyvää isänpäivää iskä! 
Kiitos kaikista niistä hienoista hetkistä, jolloin ollaan rakennettu uusia asioita ja tuunailtu vanhoja! 
Sinä olet aarre ja tiedät sen. 

Kiitos myös papat, te olette olleet ihaltavat esikuvamme hienojen ja oivaltavien töiden suhteen. Teillä on ollut kekseliäisyyttä ja luovuutta, joita ominaisuuksia ihailen ihmisissä aina. Kaikissa pulmatilanteissa on saatu neuvoja ja vinkkejä, jotka kantavat läpi elämän.

P.S ja mikä parasta - tätä ideaa voi soveltaa mihin tahansa juhlapäivään ja päivänsankarille. Vähän vastaavaa olen käyttänyt mm. rippilahjassa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Talvihäät tulossa?

Onko sinulle tullut kutsu talvihäihin? 
Mietitkö, mitä antaisit lahjaksi? 
Tuntuuko pelkkä kirjekuori tylsältä? 
- Mitäpä, jos kirjekuori olisikin vähän suurempi "onnittelukortti"!

Omalle osalle tuli pitkästä aikaa kutsu hääjuhliin, joita vietettiin marraskuussa. Rahalahja oli luonteva ja lähestyvästä joulusta sain idean kirjekuoreen / hääkorttiin: Vaikka ihmiset ovat täysin aikuisia, on joulukalenteri aina paikallaan!


Hääkortin pohjaksi valitsin suurehkot hopean sävyiset puukehykset, joihin kiinnitettiin aukon kokoinen metallilevy.

Joulukalenterin luukuiksi otettiin 24 tulitikkulaatikkoa. Laatikoihin tein värilliset numerolaput ja liimasin ne kiinni. Taustalle ostin magneetteja joilla saatiin laatikot pysymään taulussa kiinni.


Jokainen laatikko sai erilaisen sisällön. Niihin voi kätkeä yllätyksiä, mikä nyt pieneen tilaan mahtuu. Tuleeko jonain päivänä runo? Kenties karkkia? Vai voiko jostain luukusta putkahtaa jopa rahaa, sen voi kortin antaja itse päättää.

En paljasta oman kortin sisältöä, sillä tämän lahjan saaja ei ole vielä nähnyt ensimmäiseenkään luukkuun.


Valmiin "kortin" käärin sellofaaniin ja teippasin piukkaan, jotta laatikot eivät lähde tippumaan minnekään suuntaan.

Tämä idea käy yhtä hyvin isänpäivään, synttärilahjaksi, eläkkeelle lähtijälle tai vaikka kummilapselle ylläriksi...mihin asioihin nyt 1.12. alkava joulukalenteri voikaan sopia.


24.12. Kalenterin viimeinen luukku, mitä mahtoikaan sisälle tulla...

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Täydellinen helmi joulumielen herättelyyn

Navetassa on joulun tunnelmaa

Vanhassa navetassa Paimiossa saa tuntea, miten ihana mielentila joulu on. Vuonna 2004 perustettu sisustusmyymälä Adalmiinan Helmi avaa ovet jouluun jo nyt, kun maassa on vain häivähdys lunta ja ilmassa kevyttä pakkasta.

Olen valinnut joulutyylini ja paikka tuntuu vastaavan odotuksiani. Itselle ominainen tyyli on uuden ja vanhan sekoittuminen, itsetehdyn ja ostetun sulava kohtaaminen. Adalmiinan Helmi toivottaa asiakkaat tervetulleiksi vanhoin esinein - ovella on tikkaat, jotka saavat sydämen läikehtimään ja nippu heinäseipäitä, joilla olisi varmasti paljon kerrottavaa.

Vanhat esineet ovat kuin kokemus - elämän hienoviritteinen muoto.



Navetan sisäeteistä ei voi pikaisesti ohittaa. Kaikenlainen minimalistinen ajattelu jää, kun ensivisiitillä oleva asiakas ihastuu elämänmakuisuuteen, historiaan ja kylmän tilan lämpimään tunnelmaan. Tutun kiehtovasti tila herättää kodin sisustajan unestaan. Kuinka ihanaa olisikaan asua navetassa tai tehdä tilaan kesämökki. Liikkeen omistaja Annarina Yöntila voi nauttia tästä maalaismaisemasta täysin siemauksin. Kaunis piha-alue ja sen useat rakennukset tarjoavat rauhallisen miljöön asua ja tehdä töitä.

Kun muut pörhältävät sisään sisustusliikkeen ovista huomaan itse yhä pyöriväni "sisääntuloaulassa". Hassua, miten voisin jäädä rappusille istumaan ja ihmettelemään. Juoda lämpimän kupposen glögiä ja suunnata DIY-prokkisten pariin, mutta siitähän ei nyt ollut kyse.

Alakuvassa rappusilla ihania tavaroita - ovien takaa pääsi astumaan joulumaailmaan.


Metsän siimeksessä sammal valloittaa kaikkina vuodenaikoina. Joulun alla se tuo kotiin pehmeää ja luonnollista tunnelmaa, joka viestii sujuvasti metsän sanomaa. Sammal ja muutama oksa vanhassa perunakapassa ei kaipaa mitään lisää. Ne elävät luonnollisesti yhdessä. Olen vuosia halajannut omaa perunakappaa, mutta tyytynyt ihailemaan niitä muilla.


Lahjaksi vai itselle?

Adalmiinan Helmen asetelmissa joulu on tulvillaan metsän vihreää ja luonnon muita sävyjä. Vati ja lasinen kynttiläastia tuikuille takaa - hämärästä ajanjaksosta tulee valoisa.



Joulu on tuoksujen juhlaa. Diffuuserien kauniit pullot käyvät myös koristeista.


Adalmiinan Helmi + 200 neliötä = sisustusliike tulvillaan kauniita asioita niin kotiin kuin lahjaksi. Valikoiman maanläheiset sävyt sopivat moneen makuun. Joulu ei välttämättä aina kaipaa punaista väriä. Vihreä edustaa tasapainoa ja rauhaa. Sarvet ovat suosiossa vuodesta toiseen. Sarvista olen itse tehnyt myös kynttilänjalan.

Pelkkä valkoinenkin viestii lähestyvää juhla-aikaa. Puhtautta, lunta ja enkeleitä. Muodot kertovat, että joulu on jo ovella. Täällä voi ihastua moneen.



Kirkkaan lasin ja käpyjen yhdistelmä antaa lukuisia mahdollisuuksia. Näiden kanssa huomaa äkkiä hurahtavansa sisustukseen. Voiko jouluinen asetelma syntyäkään ilman käpyjä? Yksikin riittää.

Navetan kauniissa vaaleudessa pedattu sänky on niin kutsuvan kaunis, että jälleen herää vanha unelma - miltä tuntuisi asua navetassa. Kauniit vuodevaatteet saavat haukkomaan henkeä. Saisinko jäädä tähän yhdeksi yöksi...



Oma suosikki joulussa on tuoksut - appelsiini, neilikka, kinkku, perunalaatikko, hyasintti, piparkakut...hallittua kaikenkirjavuutta, joita tällä kertaa säestää huonetuoksuista sireeni ja valkoinen lilja. Durancen hyllyä on vaikea ohittaa kumartelematta. Joulunakin voi tuoksua sireeni.

Adalmiinan Helmen valikoimista löytyy pitkät hyllyrivit vaihtoehtoja. Julkisilla paikoilla tuoksujen kanssa ollaan varovaisia, mutta kodeissaan voi kaikki valita juuri sen mitä haluaa ja juuri niin voimakkaana kuin sopivalta tuntuu. Tuoksupussien joukosta löytyy myös hyviä vaihtoehtoja vaikka isänpäivälahjaksi autoon.



Pieniä tuliaisia kotiin. Tuoksuja ja suosikkiharja. Koirakin innostuu uutuuksista.


- Kiinnostuitko?

Kaiken tämän takana Adalmiina Helmi - Veikkarintie 116, Paimio
www.adalmiinanhelmi.fi

lauantai 28. lokakuuta 2017

Tonttu + ovi = Tonttuovi

Jouluksi pitää vuosittain saada aina uusia villityksiä. Yksi tämän joulun varma suosikki on "tonttuovi".

Sana aukeaa kuulijalle heti. Se ei paljon selittelyjä kaipaa. Onhan selvää, että tonttuovesta kulkee tonttu, tuo pieni ja rakastettu joulun hahmo. Tonttuovi on talonsa ja tekijänsä näköinen. Siinä voi mielikuvitus ja luovuus paiskata innolla kättä.

Tonttuovi asetetaan sopivaan ja mieluusti näkyvään paikkaan kodissa. Se tervehtii iloisesti tulijaa, niin oman talon väkeä kuin vieraita. Ovi käy varmasti silmään ja siitä syntyy iloinen keskustelu. On lähes takuuvarmaa, että tonttuovi saa yhden jos toisenkin tekemään aiheesta oman toteutuksensa. Minä en ole vielä nähnyt livenä muiden toteutuksia, mutta tiedän näiden ilmestyvän kohdalleni hetkenä minä hyvänsä. Meidän talossa on nyt oma. Tonttuovi.

Tämä voi siis olla pientä puuhastelua tai suurempaa DIY-luomusta vaivannäöllä, yksin tai perheen kanssa. Jokainen valitsee oman tapansa. Kaupoissa myydään myös valmiita tonttuovia, joita voi tuunailla mieleisikseen.

Miten syntyi meidän tonttuovi?


Alkuun on luonnikasta laittaa kuva lopputuloksesta. Kuva tonttuovesta ja maitopurkki vierelle. Se antaa selvän käsityksen oven koosta.

Helposti DIY-prokkiksista innostuvana piti omakin tonttuovi toteuttaa. Meillä tonttuovi on tehty itse otetusta digikuvasta (ovesta, joka löytyy oikeasti Pollin Pihasta. Taivassalossa, Pollin Pihassa näistä ovista mennään rengin tupaan. Pollin Pihasta olen kirjoittanut tässä). Oveni on 18,5 cm leveä ja 17 cm korkea. Tulostettu ovi on liimattu kevyelle aaltopahville, jotta paperin läpi pintaan saadaan pystysuunnassa tuntuvaa elävyyttä. Ovi tulee juuri sopivasti seinästä ulos, jolloin syntyy sopivasti kolmiulotteisuutta. Tontun postilaatikko on askarreltu tavallisesta tulitikkuaskista. Molemmat on helppo kiinnittää sinitarralla (joka on nimestään huolimatta valkoista) puuseinään.


Tältä tämä kokonaisuus näyttää. Oven edustalla on matkamuistokiviä. Kaikki eivät menneetkään tauluun.


Eteisen seinästä löytyi oikein sopiva paikka tontun kodin sisäänkäynnin luomiselle ja siinähän se on nyt myös ensimmäisenä sisääntulijan katseen kohteena.



Luuta on koottu rautalangasta, ohuista pensaan oksista ja diffuuserin puutikusta. Postilaatikko syntyi tulitikkuaskista.

Tulitikkuaski on vuosien varrella ollut todellinen suosikki askarteluissa. Mielestäni postilaatikkonakin varsin uskottava.


Tänne voi sitten tipauttaa vaikka kirjeen joulupukille - perille löytää.



Tervetuloa joulu. Tervetuloa kotiin - tonttu!

- Joko sinä olet innostunut tästä?
Millainen tonttuovi sinulla on?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Keräilykohde - kuusenkoristeet

Välillä mietin, mitä kaikkea ihmiset oikein keräilevät. En tunne ketään, joka ei olisi ainakin joskus kerännyt jotain - Muumi-mukeja, kummilusikoita, kortteja, pinssejä, rahoja, puhelinkortteja, kiiltokuvia, avaimia...mitä ikinä. Muistan, kuinka oma sisäinen hamsterini pääsi täyteen vauhtiin jo varhain. Suuria intohimoja oli kerätä mm. nimmareita ja kauniita kuvia. Kuvia, joilla kavereiden kanssa mm. tapetoitiin seinät lattiasta kattoon. Vanhemmat saivat jatkuvasti todistaa, miten nuoren huone on vaihtuvan taiteen näyttämö. Koskaan ei voinut olla varma, minkä väriset seinät huoneessa milloinkin on.

No, vuosien varrella kohteet ovat vaihtuneet. Tyylit, ihastukset ja arvostukset muuttuneet. Keräys on säilynyt maltillisena. Uusimpia villityksiä edustaa joulukuusenkoristeet.

Metallinen kuusi on saanut ympärivuotisen paikan kodin paraatipaikalta. Koristeet siinä lisääntyy yhden (tai kahden) koristeen vuosivauhdilla.

Terveisiä Mallorcalta

Auringon syleillessä lämpimästi voi silti kulkea luontevasti joulu sydämessä. Mallorcan lämpimistä tuulahduksista jäi rantahiekkaan kaunis kala-aiheinen kuusenkoriste. Tai ehkä se ui sittenkin Palma Aquariumin myymälästä mukaan juuri sinä sadepäivänä, jolloin pikkukylämme kaikki ihmiset halusivat lähteä jonnekin ja linja-autoasema oli revetä liitoksistaan väentungoksessa. Väki pysyi ehkä jotenkin rauhallisena, mutta bussikuski ajoi hermostuksissaan kolarin, joka jätti yhden bussivuoron kokonaan väliin ja pari muuten tulematta. Lopulta päivästä muodostui varsin elämyksellinen.

Jokaiseen kokoelmaan valitulla koristeella pitää olla joku oma pieni tarinansa.



Tämän vuoden kiintiö olisi näin ollen täytetty. Vuoden 2017 koriste on tässä - kiiltävä oranssin värinen kala!

Makea löytö

Mutta kuinkas sitten kävikään. Näin lokakuussa on kauppojen hyllyille alkanut ilmestyä joulukoristeita - uusia ja viime vuodesta jääneitä. Kun vanhat myytiin 0,30 sentillä kappale, oli vaikea vastustaa alakuvan kuppikakkua. Siihen ei sisälly mitään hauskaa tai mielenkiintoista tarinaa, mutta  onhan se ihan makea. Ja jotenkin se vaan hivutti itsensä kuuseen.


Nyt on tälle vuodelle tullut siis jo kaksi koristetta. Alkuperäispäätös on taas kumottu. Tai ainakin katto saavutettu.


Siellä ne ovat, sulassa sovussa, koko pieni kokoelmani. Runsautta haetaan mustilla peruspalloilla. Pallomuotoja täydentää kaunis venäläinen nukke - nevalyashka.


Vanhempia koristeita

Vanhoja kuvia ja linkki, josta pääset kurkkaamaan, miten tämä keräily sai alkunsa -> Klik!


Menneiden vuosien lumoa Kööpenhaminan Tivolin myymälässä.



Possu Kööpenhaminan keskustasta ja maatuska Virosta.


Baabuska Pietarista.


Mitä mielenkiintoista sinä keräilet?

perjantai 20. lokakuuta 2017

Valoisat syysillat

Aamulla oli hengästyttävää herätä kirpakkaan pakkasaamuun. Oli aika laittaa kesä todella pakettiin ja sytyttää valot pimeneviin syysiltoihin.
- Kuinka monta valonlähdettä on tarpeeksi?
Katso, miten pihasisustusta inspiroi sadat lamput.


Ensimmäinen kuva kertoo valmiista lopputuloksista, mutta kuinka tarjoillaan kylmistä antimista samettisen lämmin tunnelma syksyyn?

Esille otetaan kaikki led-lamput, rautalangat ja leikkurit. (Sivarit olisi olleet oikea valinta, mutta ajaahan oksasaksetkin samaa asiaa - tosin terät tylsyy).



Vuosia vanha, osittain sammaloitunut ja sopivasti dramatiikkaa omaava pyörä on pohjana valoille. Idea ei kaipaa ylimääräistä kauneutta, sillä virtaviivaiset muodot takaavat lopputuloksen onnistumisen.


Aamupäivän valoisaan aikaan käydään pihapuuhiin, jossa päivien paahtama musta maali ja vihertävä sammal saavat pintaansa kymmeniä led-valoja.



Villiviinin varsista punottu sydän ei valossa näytä kovinkaan erikoiselta, mutta illalla ilme on toinen.


Lasiton ja ruosteinen öljylamppu kertoo omaa tarinaansa.

Isoon lyhtyyn ujutettu kynttilänjalka mahdollistaa myös kruunukynttilöiden käytön.



Sadat valot ovat syttyneet - pyörä ja sydän näyttävät iltahämärissä aivan valloittavilta.



Tuulen viskomat männyn oksat ovat saaneet uuden tehtävän. Nippusiteillä syntyy kelopuu, johon on helppo pyöritellä valonauhaa ja ripustella lyhtyjä.


Hevosenkenkäpallo tuo roihulle rauhaisan pesän.